18.05.2014 - Kesän tuntua!

Kirkasta ja valoisaa tänä aamuna, kun lähdin kävelylle ja uimaan

Latauspäiviä tarvitaan, sellaisia puolitylsiä, jolloin ei tapahdu mitään erityistä. Eilen oli sellainen. Vietin päivää lukien ja kävelyretkillä useita tunteja. Tein Maijalta saamistani kuivatuisa kanttarelleista sienikeittoa, hyvää tuli. Ja söin paljon suklaata.

Pitkän aikaa olen viipynyt Jaakko Haavion seurassa. Luen hänen tyttärensä Annikka Haavio-Tapanisen kirjaa isänsä elämästä.

68-vuotiaana Haavio kirjoitti:
"Olen nyt vanha ja rohkenen sanoa nuorille: Reuhdotte minkä reuhdotte, kerran kuitenkin joudutte paikalle, missä kaikesta omasta tulee loppu. Maisemassa törröttää silloin yksi ainoa puu, muut on myrsky kaatanut. Kaariportit ovat luhistuneet, suven linnut vaienneet, lapsuuden leikit ovat kaukana takanapäin. Mutta siinä ainoassa puussa, Vapahtajan ristissä, on autuaallinen, ihmeitätekevä voima. Sen sanoma kuuluu: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" Matt 9:2"

Oi, miten hoitavaa tekstiä, raamatullista ja elämänkokemuksen vahvistamaa tosiasiaa.

Vuonna 1980 kirjassaan Elämän lähteellä Haavio kirjoittaa:
"Elävään kristillisyyteen kuuluu kaksi asiaa: rukous ja palveleminen.
Rukoilemme Jumalaa, palvelemme lähimmäistä. Ohjeet ja voima tähän löytyvät Raamatusta."

Voiko sen selvemmin ja osuvammin sanoa!

Vielä lisää tekstiä Haavio-Tapanisen kirjasta:
"Meillä on täysi lupa hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme, kaikkine virheinemme. Näin saamme tehdä, koska Jumalakin hyväksyy meidät, vaikka olisimme menneet pilalle.

"Olemme Kristuksessa uusia luomuksia. Jumalan näkee jatkuvasti vaivaa muovatakseen meitä hänen kuvansa kaltaiseksi. Eikä Jumala toimi vain silloin, kun tapahtuu jotain erityistä, hyvää tai huonoa. Jumala toimii myös silloin, kun ei tapahdu mitään.

"Silloin on elettävä Jumalan sanan varassa, on luotettava kasteen armoon ja käytävä Pyhällä ehtoollisella ja ajateltava: Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvaa." s. 191.

Ihan kaikessa en ole samaa mieltä kuin Haavio, mtta ei minun tarvitsekaan. Arvostan kovasti joka tapauksessa hänen elämäntyötään.

Olen parantunut vammoistani nuoruuden jälkeen sen verran, etten koe uhkaa, vaikka joku on eri mieltä kuin minä jostain asiasta. Minä saan olla omaa mieltäni ja toinen omaansa. Minulla on lupa ja oikeus pitää se, mikä minusta on oikeaa ja raaamatullista.

Moni ei nykyisin syö leipää ollenkaan - ei ruisleipää saati ehtoollisleipää. Nyt puhun kylläkin ruokaleivästä, olkoon se sämpylää tai patonkia. Itse olen leivän ylin ystävä. Jopa kardemummalla vahingossa maustamani sämpylät ovat melkeinpä taivaallisen maukkaita.

Viime viikkoni oli vauhdikas. Eilen aamulla heräsin liian varhain, kierrokset päällä, mutta tänään lepo on syventynyt ja nukuin pitkät yöunet. Olen levänneen tuntuinen ja hyvällä, kiitollisella mielellä.

Ensi viikko on jälleen mielenkiitoinen: Pohjalliset Askel-klinilta ja työpäivän jälkeen lipasvahdiksi äänestyspaikalle. Keskiviikkona Keskiäkäisille naisille teatteri-ilta Kasarmialueella, teatteri Outolinnussa. Sinne ovat tervetulleita kaikki naiset!

Perjantaina Petri valmistuu insinööriksi, en taaskaan muista minkä alan. Hän ei ehkä tiedä pitävänsä juhlia, mutta aiomme mennä kuitenkin juhlimaan häntä ja tietysti on kiva, jos hän on kotona. Neljä pitkää vuotta töiden ohessa opiskelua jatkuvasti kipeällä selällä: on syytä juhlaan, kun urakka on ohi!

Parin viikon päästä on ylioppilasjuhlia ja sitten tämä tyttö lähtee ulkomaille - en kauas, mutta muihin maisemiin kuitenkin. Siitä lähempänä.

Ennen matkoja ja juhlia on kristikansan luterilainen messu tänään viideltä Kirjastokatu 5:ssä. Ari lähtee mukaani. Hän haluaa ehdottomasti. Pastori voisi käydä antamassa ehtoollista hänelle, mutta onhan toki ihan eri päästä mukaan seurakuntaan itse. Ja sitä Ari haluaa. Joten mikä olen minä häntä estämään, päinvastoin!

Iloa päivääsi tänään, arvoisa lukijani, ja muista käydä äänestämässä!

jk. Kannattaa kuunnella Markus Pöyryn tämän päivän saarna Lähetyshiippakunnan sivulla. Se oli erityisen hyvä taas tänään, armoa ja Jumalan rakkautta kuulijaan valavaa. Arin kanssa meni hienosti kirkkoreissu; hyvä mieli!