06.05.2014 - Ilo ja suru ne vaihtelee!

Pakkasyö, kirpeä aamu, aurinkoinen päivä.

Eiliseen asti luulin jalkojani sentään omikseni, mutta erehdyin. Mortonin ne ovatkin, sanoi fysioterapeutti.

Kun kakkosvarpaan edessä oleva luu on ylempänä kuin isovarpaan vastaava, kakkosvarvas ottaa ensiksi maahan astuessani. Mutta isovarvas haluaa olla pomo ja ensimmäisenä maan kamaralla. Niinpä jalkani kallistuu sisäänpäin, että isovarvas ehtisi ensin. Siitä vaivaisenluun alku ja sisäsyrjän kipeytyminen.

Nyt on otettu muotti jaloistani ja parin viikon päästä saan pohjalliset. Eiköhän Morton menetä otteensa, kun otan itse jalat haltuuni! Sitä toivon kovasti.

Tuo eilisaamun fysiokäynti oli rohkaiseva ja aloitti päiväni hyvin. Kipaisin pyörällä töihin ja töiden jälkeen illalla uimahallille. Ja pyykille ja kauppaan.

Miksi ihmeessä tungen maanantain täyteen toimintaa?

Tänään sama on jatkunut, vaikkakin lauhemmissa merkeissä. Kävelin töihin ja hikisenä menin pian kotiin tulon jälkeen saunaan. Voitko kuvitella suloisempaa asiaa sen jälkeen kuin että rakas naapurin täti oli leiponut leipää ja pappa toi sitä minulle ovelle asti! Olin mykkänä autuudesta!

Katsoin teeveestä Kyläsairaalan ja söin koko leivän kerralla. Se oli huippuhyvää, rakkaudella leivottua. Ikävä kyllä leipä ei ole ainoa, mitä söin, vaan sen ohella painui runsaasti muutakin.

Maha pinkeänä lähdin löntystämään katuja pitkin. Meren rantaanhan minun oli päästävä, se on minun paikkani. Bongailin samalla tietysti merkkituotteitani, mutta valokuvia en osannut ottaa. En keksinyt mitään kuvattavaa. Lauleskelin vaan itsekseni ja ajattelin, että lauluni on rukousta, hyvin hoitavaa sellaista.

Tänään tein kalenterin tulevista päivistäni ennen työsuhteeni loppumista parin kuukauden kuluttua. Minulla on paljon lomapäiviä sitä ennen. Aika väsynyt minä olenkin, mutta samalla hirvittää töiden loppuminen. Mitä minä sitten teen?

Herra tietää, mutta ei kerro. Vielä minun ei tarvitse tietääkään, mutta hiukan hermostunut olen ja huolissani, vaikka tiedänkin, että täysin turhaan.

Jos hiuksenikin ovat luettuja, eivätköhän kaikki muutkin asiani.

ÄLKÄÄ MISTÄÄN MUREHTIKO,
VAAN SAATTAKAA KAIKKI RUKOUKSEN KANSSA JUMALALLE TIETTÄVÄKSI.
JA JUMALAN RAUHA ON VARJELEVA TEIDÄN SYDÄMENNE JA AJATUKSENNE
JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.

Tuohon tapaan Raamattu opettaa meitä ajattelemaan. Herra siihen minua ja sinua, arvoisa lukijani, auttakoon!