21.04.2014 - Pääsiäisestä arkeen!

Lämmin, keväinen päivä ja mukava pyöräkeli.

-Mitähän mummo sanoo, jos saa tietää, oli Sara kysynyt isältään, kun huomasi, että väriliitua oli tarttunut lattiaan. Ei kerrota mummolle, hän oli kuiskannut.

Täyteläinen, hauska pääsiäinen on ohi. Nuoret ovat matkustaneet koteihinsa, minä olen orientoitunut arkeen ja elämä hymyilee, sillä niin mukavia kuin lasten vierailut ovat, niiden jälkeen on helppo olla omin nokkineni.

Ari oli kanssani kirkossa eilen kuten myös osa nuoristamme. Ari oli selvästi onnellinen ja niin tietysti minäkin. Tunne-elämä ei oikein osaa reagoida näihin hyviin asioihin. Olen vähän lukossa ja tukossa, mutta mukavalta tuntuu tietysti.

Lankalauantaina teimme retken Jyrkin perheen kanssa. Sytytimme nuotion laskettelurinteen grillipaikalle. Tuuli oli hiukan hyinen, mutta katos suojasi meitä siltä, joten paikka oli antoisa säähän nähden. Paistoin lättyjä. Grillasimme makkaraa, juustoa ja leipää. Jyrki bongaili jotain geokätköä. Siitä puuhasta en ymmärrä mitään.

Minulla on näköjään selkeä auktoriteettiasema naapurien lasten mielestä. Eilen minut kutsuttiin riidan halkojaksi. En oikein ymmärtänyt taaskaan, mikä roolini on, mutta se selvisi kyllä.

Naapurin ovi oli lukossa. Sisäpuolella olevat eivät päästäneet ulkopuolella olevia sisään. Minun tehtäväni oli soittaa ovikelloa ja ilmoittaa, että olen oven takana.

Hetken kuluttua oven takaa kuului:
"Onko Paula siellä?"
Vastasin olevani.
Ovi raottui, kantapäät vain vilahtivat, kun aukaisija pötki ovelta pois. Näin oli tilanne hoidettu ja ulkoilijat pääsivät tupaan.

Autettavani olivat syvän kiitollisuuden vallassa ja minä puistelin päätäni itsekseni hymyillen.

Kun nuoret lähtivät iltapäivällä, minä menin pyöräilemään. Sää oli lämpimin tänä keväänä. Tein mukavan lenkin meren rantoja pitkin.

Illalla lähdin vielä reilun tunnin kävelylenkille, tuntui, että pitää päästä ulos. Suihkun jälkeen olen koneella, tiskit tiskattuna ja nukkumaan menossa.

Uuteen viikkoon uusin voimin, myös sinä, arvoisa lukijani!