Kategoriat: Ajankohtaista

Anne antoi minulle tuon tammenterhon, savityön. Siitä oli oivallinen puutarhahauta. Tyhjän käärinliinan laitoin haudan sisälle.

Hiljainen viikko on edennyt kiirastorstaihin. Olin Sley:n messussa kuudelta, istuin poikani tulevan anopin vieressä.

Koti on siivottu, ruoka uunissa odottaa Teroa ja Karoliinaa, jotka pian pompsahtavat Tampereen junasta.

Lauantaina toinen perhe tulee. Kaikkien lasten appivanhemmat asuvat 5 km säteellä minusta; aika hauska juttu!

Sytytin kynttilän pöydälle, laitoin kauniin liinan.

Kirkossa veisasimme hartaasti virren 77, joka olkoon toivotukseni sinulle, arvoisa lukijani, tänä kiirastorstai-iltana:

1.
Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

2.
Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

3.
Oi rakkautta näin suurta,
kun meitä säälii hän,
maailman synnit kantaa,
tuo meille elämän!
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

4.
Nyt, köyhä syntinen, riennä
luo Herran Jeesuksen!
Saat rauhan, lohdutuksen
haavoissa Kristuksen.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

5.
Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie oli tuskien.

Carl Gotthard Liander 1889. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1986.