Kategoriat: Ajankohtaista

Savunhaju nenässäni aina vaan

Yllättäen iltamassa alkoi sataa. Kevätsade sulattaa viimeiset lumet.

Illalla liian väsynyt nopeasti nukahtaakseni. Aamulla alakuloinen olo, väsynyt pitkän unen jälkeenkin.

Naistenpäivä olisi ollut iltapäivällä, mennäkö vai eikö mennä? En osannut päättää, joten sovin Jumalan kanssa, että jos joku pyytää minua sinne, lähden kenties, mutta muuten en. Kukaan ei pyytänyt ja päiväni on ollut siunattu omassa olossani. Näin oli tällä kertaa paras kohdallani.

Luin Raamattua ajan kanssa, tein aamutoimet, tunnin lenkki. Haravoin pihaa postilaatikoiden luota ja tallin edestä. Pari viikkoa sitten ostin narsisseja, ne eivät ole tulleet siitä siihen. Hinasin kukat kolmannen kerran tallin eteen, jossa ne näkevät auringon. Olkoot siellä nyt.

Siivoamaankin innostuin, pesin jopa lattiat. En erityisen pitkän kaavan mukaan, mutta itseäni tyydyttävällä tavalla kuitenkin. Puistelin ja tuuletin osan matoista. Siivouksen jälkeen pistin sämpylätaikinan nousemaan ja rupesin katsomaan läjään jääneitä Sydämen asioita virkkaus kyytipoikana.

Sämpylät uunista, eväät kassiin ja menoksi.

Ajoin Sundomiin, noin 12 kme päähän, kiertelin rantoja. Kuvia en ottanut, oli hämärää, valotonta ja kylmä tuuli hyydytti. Uiminen ei tullut mieleenikään, paitsi kielteisessä mielessä. Uikkarit saavat vielä odottaa peräkontissa.

Päädyin grillikatokselle, Sundomissa sekin. Hyvä olikin, sillä piakkoin alkoi sataa. Ensimmäinen suloinen kevätsade, joka pyyhkii pölyjä pois. Isomman luokan siivousoperaatio.

Savu pyöri nuotiokatoksessa, join teetä ja söin eväitä, paistoin makkaraa. Ajattelin kevyitä ajatuksia, kiitollisia ja vähän surullisiakin. Säätila oli melankoliaa suosiva kalseudellaan.

Oman olon päivään minun rohkaisi osaltaan Cowmanin teksti:

MENE SITTEN SISÄÄN, SULJE OVI JÄLKEESI JA POIKIESI JÄLKEEN...
2. Kun 4:4

"- - On aikoja ja paikkoja, jolloin Jumala muodostaa salatan seinän ympärillemme. Olemme kuin poiskatkaistut ulkomaailmasta ja kaikesta tavallisesta tekemisestä. - - Entiset olosuhteet eivät sovi siihen, emmekä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. On kuin Jumala leikkaisi elämäämme uuden mallin, missä Hän saattaa meidät katsomaan vain Häneen.- - Hän eristää niin, että he eivät tiedä muuta kuin olevansa Jumalan käsissä ja käsittelyssä. He panevat toivonsa yksin Häneen. - -"
-Virtoja erämaassa

Mielessäni on pitkään ollut aikomus ommella päällinen erääseen patjaan. En ole ollut varma, mistä löydän siihen kankaan. Tänä iltana tempaisin kaapin auki ja sieltä osui käsiini taannoin ties mistä löytämäni punakirjava kangas, joka oli juuri patjan kokoinen. Pöräytin koneellani suojuksen valmiiksi.

Ei homma tosin aivan noin nopeasti käynyt. Alalanka temppuili miljoonasti kunnes huomasin ylälangan virityksen olevan väärin. Asia korjaantui äkisti, kun langat olivat oikein. (Muistanet, että ompelukoneeni on iso rukousvastaus, sekin!)

Nyt tarvitsee enää tunkea patja suojuksen sisään, sikäli kuin se mahtuu sinne, mikä tietysti on epävarmaa ottaen huomioon silmämääräiset arvioni.

Kuuntelin eilen taas Prätoriuksen kirjaa netistä. Oi, miten se hoitelee ja rohkaisee. Jatkan tänään kuuntelua.Huomenna viideksi Mikaelin seurakuntaan, muuten lenkkeilyä, lepoa ja virkistystä.

Olkoon viikonloppusi siunattu, hyvä lukijani!

Virkkaan tyynynpäällistä pikkutytöille