07.03.2014 - Sateinen perjantai-ilta!

Eilen mahdoton katupöly, joka hävisi tämän päivän sateen myötä.

Sytytin kynttilän tuvan pöydälle ja nostin isäni kuvan siihen viereen. Tänään tulee kaksi vuotta kuluneeksi isän kuolemasta. Aika on mennyt nopeasti.

Eilen kävin autoliikkeessä naisten katsastuksessa, kuten ilmoituksessa sanottiin. Ilmainen, siinäpä oiva syy osallistua. Kirjoitinkin asiasta eilettäin toisessa blogissani.

Verenpaine oli kuin nuorena (115/75), keuhkot ihmeen pirteät allergiselle ihmiselle, käden puristusvoimakin on tallella. Kehoni oli sopusuhtainen voimien suhteen, näkö oikein hyvä - silmälasit siis tehokkaat!

Mutta, mutta. Läskiä on liikaa. 16 kiloa tästä hennosta varresta pitäisi saada sulamaan. 20 senttiä vyötärön tulisi kaventua. Sittenkään en olisi barbimitoissa, normaalipainoinen vaan!

Onneksi olen itse perillä sisälmyksistäni ja tiedän, että ne isot luut ja lihaksikas vartalo painavat yllättävän paljon! Hoikkakin ihminen saadaan vaikuttamaan läskiltä noilla mittareilla! Joten ei siis hätää. Kunhan tässä jatkan iänikuista laihdutteluani niin hyvä tulee. Sinnittelen jälleen seuraavaan katsastukseen ja petkutan itseäni minkä ehdin.

On tarpeen käydä tuollaisissa mittauksissa, sillä oikeasti vähän tulee ryhtiä ja näkemystä, kun sisältöä syynätään.

Tänään työpäivä tuntui pitkältä, mutta sain kiitosta sen osaston ihmisiltä, jossa olin pääasiassa toimessa tänään. Se auttaa jaksamaan, kun saan jonkun iloiseksi ja tunnen itseni tarpeelliseksi.

Kirjojen hyllytys varastokellariin on mukavaa, samoin kaikenlainen vaihteleva työ. Pidän ihmisten kanssa olemisesta, mutta en koko aikaa. Ehkä se on minulle antoisinta, kun voin auttaa ja palvella. Itsekseni nyhveröinti ei minua miellytä.

Töiden jälkeen menin luovuttamaan verta. Vaasassa on kahden viikon välein verenluovutus Vuorikodin juhlasalissa. Nyt ei ollut mitään ruuhkaa, se oli jo ohi, kun menin.

Edellä mainitusta syystä olen luvan perästä löhöillyt vaan. Ensin kävin kävellen hakemassa kaupasta grillatun broilerin. Asetuin se sylissäni sohvalle ja olen katsonut illan hyvät ohjelmat, Sydämen asian sekä Kätilön. Itku tulee aina jälkimmäistä katsoessani. Molemmat ovat perin sydämellisiä ohjelmia.

Lisäksi olen katsonut Kahden kerroksen väkeä, enkä muuta ole ehtinytkään tehdä. Loppuiltana aion lukea.

"Häiriintymätön ilonhohde - - perustuu Jumalan rakkauteen, jota ei voi muuttaa mikään. Elämän kokemukset, järkyttävät tai yksitoikkoiset, ovat voimattomia vaikuttamaan Jumalan rakkauteen, joka on Kristuksessa", kirjoittaa Chambers ja ottaa raamatunkohdaksi Rm 8. luvun 7. jakeen:

"Näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka on rakastanut meitä."

Mielessäni on käynyt aika, jolloin en ollut vielä uskossa. Luoksemme tuli uskovia opiskelijoita tekemään haastattelun. He kysyivät, miten ihminen pelastuu.

Minä vastasin vilpittömästi kuten niin moni suomalainen vastaa:
noudattamalla kymmentä käskyä ja elämällä kunnollisesti! Eihän Jumala voi enempää vaatia, kun hän tietää, millainen ihminen on!

Pyhä Henki alkoi puhutella minua. Hän johdatti minut uskomaan Jeesukseen ja luottamaan, että kasteessa olen saanut kaiken, minkä uskossa voin nyt omistaa itselleni. Vähitellen ymmärrykseni lisääntyi ja Raamatun ja opetuksen kautta käsitin, etten pelastu hyvillä teoilla.

Hyvät tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä, sanoo Raamattu. Jos aiomme päästä taivaaseen ja pelastua omilla teoillamme, meidän pitää noudattaa koko laki. Emme saa tehdä yhtään syntiä.

Ihmiselle se on mahdotonta, koska syntiinlankeemus on turmellut meidän mielemme, ajatuksemme ja sydämemme. Voimme pelastua vain Sijaisen kautta. Hänet Jumala lähetti, kun näki, että ihminen on läpeensä syntinen ja kykenemätön pelastamaan itseään.

Menemällä ahtaasta portista, Jeesuksen kautta, Jumalan eteen, pelastumme. Meidän ei tarvitse alkaa esittää hurskasta ja muuta kuin mitä olemme. Jumala rakastaa sinua, hyvä lukijani, ja minua, aivan tällaisena kuin olemme.

Hän näkee meissä vain Poikansa, joka on täydellinen. Ja Jeesus sanoo:
"Tulkaa minun Isäni siunaamat ja ottakaa vastaan se valtakunta, joka on ollut valmistettuna teille jo aikojen alusta", tai jotain tuohon tapaan.

Mikä helpotus! Ei tarvitsekaan pinnistellä ja ponnistella täyttääksemme mitan. Saammekin olla saamapuolella. Kunpa oppisimme elämään tästä armosta käsin ja nauttimaan vapaudesta, jonka Jeesus maksoi meidän puolestamme ristillä, kun sovitti sinut ja minut!

Se on ihmisille kovin vaikeaa, sillä me yritämme aina itse parannella itseämme ja olla parempia kuin olemmekaan. Aivan kuin Jumala ei sitä näkisi ja rakastaisi meitä joka tapauksessa.

Meinasin mennä kävelylle, mutta sade estää ja vaikeuttaa viitsimistäni, joten jääköön tältä illalta. Toivotan siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani, sinulle!