06.03.2014 - Katuja jo puhdistetaan talven pölyistä ja hiekasta!

Lämpöasteita ulkona, pimeät yöt. Kuin etelässä.

"...SUURESSA KÄRSIVÄLLISYYDESSÄ,
VAIVOISSA,
HÄDISSÄ,
AHDISTUKSISSA."
-2.Kor 6:4

"Seikka, jolla on suuri merkitys ajan mittaan Jumalalle ja ihmisille,
on vakava, uuras askartelu näkymättömissä,
ja ainoa keino säilyttää elämänsä murtumattomana on
elää Jumalaan katsoen"
-Chambers: Parhaani Hänelle

Tuo sama jae rohkaisee minua vuodesta toiseen ja varmaan yhtä usein jaan sen kanssasi, arvoisa lukijani! Voin jakaa vain sen, minkä itse saan. Mutta onneksi minun, eikä kenenkään, tarvitse muuta jakooon laittaakaan!

"...ME OLEMME TULLEET OSALLISIKSI KRISTUKSESTA,
KUNHAN VAIN PYSYMME LUOTTAMUKSESSA,
JOKA MEILLÄ ALUSSA OLI,
VAHVOINA LOPPUUN ASTI."
-Hebr 3:14

"Viimeinen askel on voittava askel. Pyhiinvaeltajan tiellä suurimmat vaarat vaanivat juuri silloin, kun hän on saapumaisillaan "taivaan Kaupungin" portille. Siellä on "epäilyksen linnoitus". Se noiduttu alue lumoaa väsynyttä vaeltajaa kohtalokkaaseen lepohetkeen. Kun taivaan ihanat näköalat ovat jo silmien edessä, helvetin portit tekevät kuolettavimmat hyökkäyksensä.

"Älkäämme väsykö hyvän tekemiseen,
me saamme aikanaan niittää, ellemme väsy.
Sen tähden juoskaamme niin kuin hän, joka saavuttaa voittopalkinnon."
-Cowman: Virtoja erämaassa

Rohkaisevia sanoja jakavat urheiluvalmentajatkin, emmekö siis myös me, jotka haluamme olla voittajina koko elämämme taistelussa! Urheilukisat ovat varjoa ja esikuvaa siitä, mistä koko elämässä on kyse. On pantava kaikki likoon perille pääsemiseksi.

Viimeisenäkin perille laahustava juoksija pääsee maaliin ja on mukana joukossa. Keskeyttäneet ovat poissa pelistä. Emmehän ole niitä, jotka luopuvat kesken matkan? Herra auttakoon, ettemme olisi.

Eilen ryhdistäydyin ja singahdin uimahalliin töistä tultuani. Vaikka roskiksen vieressä oli kuollut rotta, en antanut sen estää kulkuani pihasta tielle monta kertaa eilisen aikana. Rotta on jo sanana ällö, saati sitten kohdattuna - vaikka kuolleenakin!

Vielä piti illallakin käydä muka roskiksella, että näen, onko se otus siellä, mutta ei ollut. Ehkäpä naapuriston kissa oli nauttinut maukkaan illallisen. Sitä suorastaan rukoilin, kun näin sen kissan aiemmin illan suussa.

Nautin uimisesta, mutta oli vääntöä, että sain itseni liikkelle. Alkukitka on aina hankala voittaa, olipa kyseessä mikä tahansa asia, joka vaatii vaivannäköä.

Uin 600 metriä, ja illalla olin "uitettu", mutta onnellinen.

Sain loppuun äänikirjan Aarresaari (Stevens). Se päättyi onnellisesti, jos niin voi sanoa, kun lukematon määrä merirosvoja ja kunnon miehiä pääsee hengestään rahan takia. Muutama kunnon mies sai elää leveästi loppuelämänsä, arpiensa kanssa kylläkin.

Näin se on elämän tärkeimmänkin asian kanssa. Haavoitumme ja saamme arpia, kun haluamme päästä päämäärään, saada voittopalkinnon. Mutta matkalla voimme levätä ja saada virvoitusta Elämän lähteeltä taistelun tuoksinan keskellä.

Matkakumppanit ovat tärkeä osa matkamme onnistumista. Yksinäinen taivaltaminen uuvuttaa, ellei välillä voi vaihtaa ajatuksia toisten vaeltajien kanssa.

Tänään auto pajalle, itse töihin kirjoja hyllyttämään ja mitä sitten päivä tuokaan eteen.

Olkoon päiväsi siunattu, hyvä lukijani!