02.03.2014 - Reissu tehty ja kotona taas!

Kävin Nivalassa kääntymässä yön yli. Äidilläni oli tänään nimipäivä, joten näin veljieni perheitä samalla. Näin tosin muutenkin, mutta muita kavereita en jaksanut enkä ehtinyt tällä kertaa tavata.

Kuuntelin matkalla Aarresaarta. Lainasin sen lastenosastolta. Mielenkiintoinen merirosvotarina. Matka sujui mukavasti sitä kuunnellessa.

Kotiin palattuani söin tukevasti, kaamea nälkä. Sitten piti päästä lenkille ja tunnin kävelykierroksen tein ympäri kaupungin katuja.

Tällaisesta säästä minä pidän: ei ole kylmä, ei ole helle. Ei aurinko porota, mutta ei liioin tuule. Täydellinen lenkkisää. Aurinkoinen sää kyllä piristäisi mieltä, mutta koko pottia on vaikea saada; aina jotain jää puuttumaan.

Suihku virkisti, pian on maitohunajateen vuoro. Kuuntelin Markus Pöyryn saarnan. Ne nauhoitetaan aina Seinäjoella, jossa messu on joka pyhä. Sana kävi kohti, se oli hyvin hoitavaa puhetta.

"Jumala laittaa pyhänsä sinne,
missä he parhaiten kirkastavat hänen nimeään.
Itse he eivät voi sitä tietää."

Näin oli joku monissa koettelemuksissa ollut nainen jossain sanonut. Tuo oli tarpeellinen muistutus minullekin narisijalle. En voi nyt tietää, miksi tieni on tällainen. Kerran taivaassa se ehkä selviää ellei täällä ajassa.

On myös tutkittu, että ihminen kestää vainoa, ahdistusta, köyhyyttä ja puutetta ja säilyttää sittenkin uskon. Helpoiten uskosta luopuminen tapahtuu menestyksen myötä. Turhaan ei Raamatussa rukoilla:
"Älä köyhyyttä,
älä rikkautta anna.
Anna minulle määräosani leipää."

Jumalan sanassa on kohtia, jotka meidän kieleemme käännettynä tarkoittavat eri asiaa kuin alkukielen mukaan. Esimerkiksi tämän päivän tekstissä:
"Joka ei vihaa elämäänsä,
ei voi olla minun opetuslapseni."

Sana tarkoittaa vertailua: joka ei aseta toiselle sijalle oman onnellisuutensa etsimistä, ei voi olla minun opetuslapseni. Joka ei siis rakasta ensisijaisesti Jumalaa vaan itseään.

Jos juoksemme onneamme etsien unohtaen muun, emme löydä etsimäämme. Mutta kun etsimme ensin Jumalan valtakuntaa, löydämme myös onnellisen elämän. Se tarkoittaa, että elämällämme on merkitys.

Aikamme toitottaa oman onnellisuuden tavoittelemista ennen kaikkea. Samaan aikaan, vai edellisestä syystäkö, yhä useammalla on hukassa elämän tarkoitus. Moni ei tiedä syytä, miksi kannattaisi elää.

Tällaisia ajatuksia ja muutakin lohdullista Markus puhui ja tulin lohdutetuksi, sillä oma huonous ja syntisyys kalvaa, on vaikea elää vapaana ja luottavaisena tässä ajassa ja itsensä kanssa.

Kehotan myös jokaista lukijaani muistamaan rukouksin Ukrainan tilannetta, että Herra armahtaisi eikä sotaa syttyisi. Sodassa kärsivät aina eniten lapset ja naiset. Jumala auttakoon tätä maailmaa!

Siunattua uutta viikkoa, hyvä lukijani!