12.02.2014 - Illan ihanuus!

Autolla pöristelin töihin, iltapäivällä vesisateen tapaista.

Rentouttava ilta rankahkon työpäivän päätteeksi.

Töistä tultuani juoksin posteljoonin perässä, sanan mukaisesti. Vein postia laatikkoon, mutta tämä ennätti jo tyhjentää laatikon ja syöksyi autoonsa postisäkki mukanaan, minä perässä. Sain lähetykseni annetuksi, hyvä niin.

Vakuutusyhtiössä kävin auton papereiden kanssa ja menin nuuskimaan Kristilliseen kirjakauppaan aikeenani ostaa Hilja Aaltosen sanoittama ja Nina Åströmin laulama ykköslevy. Mutta kakkoslevy oli juuri ilmestynyt, ostin sen. Sävellykset on ammattitaidolla tehnyt Hannu Huhtala jo Hiljan eläessä.

Join kupin kahvia sohvallani maaten, uutta levyä kuunnellen. Sitten soitin Saulizille, joka oli Arin luona tänään. Ihmettelen Arin kestävyyttä, se on Jumalan ihme. Kerroin Arille, että Sandy tulee ensi viikon alussa häntä tervehtimään, ainakin hän aikoi, ja minusta se olisi mukavaa.

On muuten hauskaa keksiä uusia nimiä ystäville ja tutuille, niin että lukijoilla olisi jotain pähkäilemistä, kenestä milloinkin on kysymys...

Lämmitin lauantaista hernekeittoa, katoin pöydän kauniisti, sillä Lene tuli töiden jälkeen kylään. Söimme ja joimme kahvia, juttelimme ja rukoilimme. Sitten kävimme lankavyyhtien kimppuun. Sandy toi minulle mukavan satsin hyviä lankoja. Minä onnistuin sotkemaan vyyhdit oikein kunnolla.

Muistan jo lapsuudesta, kun äiti usein sanoi: kun ensimmäisen kerran pistää langan vyyhdin välistä, sen jälkeen saa tehdä sen joka kierroksella. Minä onneton tein niin ja sain vielä langat solmuun.

Nyt sitten Lenen kanssa selvitimme yhden vyyhdin. Tuloksia näet alakuvassa: monta pientä nyttyrää, kun jouduimme katkomaan lankaa, mutta kyllä noista hyviä raitoja tulee.

Saimme myös hengellistä opetusta samalla: yhteistyöllä kaikki sujuu paremmin! Yhdessä on työ ja puuha iloisempaa. Saatoimme jutella samalla. Lene on rakas ystävä 23 vuoden ajalta.

Muutenkin tämä ilta on mukava, sillä huomiseksi olen ottanut vuosilomapäivän. Aion leipoa jotain, sillä Wycliffe-piiriläiset tulevat luokseni teelle ja rukoilemaan raamatunkääntäjien puolesta ympäri maailmaa. Saamme sähköpostitse rukousaiheet suoraan kentiltä. Rakastan näitä(kin) piiriläisiä, meillä on antoisa ja lämmin yhteys keskenämme.

"Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten,
päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät,
mutta murhe ja huokaus pakenevat."
-Jes 35;10

Lenen kanssa juttelimme muun muassa siitä, että joka päivä olemme matkalla ja lähempänä taivaallista kotiamme. Minähän haaveilen, että pääsisin joskus kävelemään Ranskan ja Espanjan halki sinne Caminolle-vai-mikä-se-lienee, se pyhiinvaellusreitti.

Itse asiassa minähän voin tehdä sitä pyhiinvaellusmatkaa jo nyt! Jokainen päivä on oma matkansa, illalla saavun uuteen kylään ja yövyn siellä. Päivän matkasta väsyneenä nukun yöni levollisesti ja jatkan taas uusiin seikkailuihin! Vähän mielikuvitusta vaan kehiin!

Voin esimerkiksi nukkua välillä tuvassa, välillä makuuhuoneessa. Mikä estää nukkumasta myös lattialla silloin tällöin, jos yösijaa ei ole löytynyt majatalosta!

Vakavasti puhuen taivaan kansalaisena saamme tosiaan tehdä pyhiinvaellusmatkaa joka päivä, päämääränämme Isämme koti. Voimme saapua perille yllättäen, kenties jo ensi yönä. Tai matkamme voi jatkua vuosiakin vielä. Emme tiedä, joten meidän on varustauduttava joka päivä kuin se olisi viimeisemme. Eli elettävä täydesti.

Siinäpä haastetta. Täytyy oikein pysähtyä miettimään.

Ja samalla kun teemme matkaa, voimme asua ristin juurella asioinemme. En osaa aina rukoilla, tosi harvoin itse asiassa. Mutta Jumala on itse antanut sanoja, joilla voin lähestyä häntä siinä hänen jalkojensa juuressa ollessani: Isä meidän, Herran siunaus, Psalmi 23 ja 91, muun muassa.

Jää Herran hyvää hoitoon, arvoisa lukijani!

jk. Olinpa ihmeissäni, kun 200 000. kävijä jo pompsahti sivuilleni!
Tervetuloa lukijat, olkaa kuin kotonanne!