Kategoriat: Ajankohtaista

Jyrkin ja Maaritin naapurin kärhö kuvassa

Kotona matkan jälkeen. -Otsikko 20 vuoden takainen tyttären sanonta.

Lapset ovat aina lapsia.

Kun Jyrki oli parivuotias (nyt pian 31v), yritimme Arin kanssa sinnikkäästi saada häntä nukkumaan. Tuntitolkulla olimme nukkuvinamme hänen vieressään, että hän luulisi meidänkin nukkuvan ja huomaamattaan vaipuisi uneen.

- Miksi teillä ei oo yövaatteita, pieni vaativa ääni tiukkasi. Poika aavisti, että vanhemmat eivät suinkaan aikoneet itse ruveta vielä nukkumaan.

Niinpä Sarakin, kolmivuotias, kyseli, miksi vain hänen pitää mennä nukkumaan eivätkä äiti ja isi tule. Mummon ei ole väliä, nukkuuko vai valvoo, mutta on epäreilua, jos vanhemmat saavat valvoa.

Onneksi lapsukainen oli innoissaan sohvalaatikkovuoteestaan. Lasten makuupussikin oli niin kova juttu, että siellä tuo prinsessa nyt nukkuu pussin sisällä, vaikka ei koskaan suostu pitämään peittoa. Ihana Sara.

Jyrki yllätti eilen sekä vaimonsa että äitinsä, toisin sanoen Maaritin ja minut. Hän leipoi sämpylöitä (ohje netistä) ja paistoi hyvät pihvit, joten saimme aitoja hampurilaisia syödäksemme. Olipa juhlava ilta!

Olen luullut, että vain nuorin poikamme osaa leipoa leipää, mutta onneksi olen erehtynyt. Terhi toki osaa, mutta Petri on tietääkseni paistanut vain pullia, jotka nekin paloivat. En silti epäile, etteikö leivät onnistuisi häneltäkin, jos hän vain päättäisi leipoa, mutta ruokaa hän on valmistanut minullekin.

Tänään ajoimme Arin vanhempien kodin kautta, kävimme tervehtimässä Jyrkin isovanhempia. Nämä hoitivat lapsiamme sangen usein ja paljon, kun lapsemme olivat pieniä. Paapalla oli hiljattain 85-vuotissyntymäpäivä, joten Jyrki halusi ehdottomasti ajaa sen kautta.

Hyvä hetki meillä siellä olikin. Mamma oli kattanut runsaan pöydän, vaikka siinä ei muka mitään ollut tarjolla. Ikäihmiset, kuten Arin vanhemmat, ovat onnellisia, kun voivat asua kotona, vaikka olisivat huonokuntoisiakin. Minä ymmärrän sen oikein hyvin.

Kaikki pihan puut ja kasvit ovat kasvaneet valtavasti sitten lastemme lapsuusvuosien. Mamma ja paappa istuttivat pojille männyt pihaansa, kun pojat olivat pieniä. Terhi-parka oli nähnyt pienen tuppuraisen kuusen talon nurkalla ja oli kysynyt:
- Voisiko tämä kuusi, mamma, olla mun oma mänty? -Siitä tuli Terhin "mänty". Nyt tuo kuusituppura on valtavan suuri puu.

Tampereen kohdalla jouduimme odottamaan yli puoli tuntia jonossa. Onnettomuus katkaisi liikenteen. Kuusi ihmistä oli loukkaantunut, kaksi vakavasti. Kaksi lastakin oli kolarissa mukana.

Meillä oli varjelus mukanamme, selvisimme kotiin ilman ongelmia. Aina ei niin käy, mutta jos jotain ikävää sattuukin, se on sitten Jumalan sallimusta uskovan kohdalla, ei Jumalan tahto.

Sää muuttui lämpimäksi uudestaan. Toivotan iloisia päiviä sinulle, arvoisa lukijani!

"Sillä Herra on vanhurskas
ja rakastaa vanhurskautta;
oikeamieliset saavat katsella
hänen kasvojansa."
-Ps 11:7

Saran ja minun maja.