21.05.2013 - Toivon varassa!

Kesä.

Iltapäivällä tulin kurkkaamaan aamulla kirjoittamaani tekstiä, jota ei ollutkaan sivulla! En siis ollut tallentanut sitä tai se ei ollut tallentunut. Ja se kun oli niin tulikivenkatkuinen juttu, jonka olisin suonut jäävän tänne.

Viikonlopun jälkeen iski hirmuinen väsymys. Sitä olen sulatellut vähitellen.

Uutta ompelukonettani en ole ehtinyt käyttää, säärystimiä olen kutonut Sydämen asiaa katsoessani. Tai sitten olen virkannut rintarosseja; tölkin nipsujen keräily jatkuu.

Sain rukousvastauksen viikonloppuna. Olin tutkinut erästä puolen vuoden kurssia, jossa olisi käytetty ns. mindfulness-systeemiä. Luin siitä netistä ja se vaikutti kyllä saman tyyliseltä kuin mitä Raamattu opettaa: elä tätä päivää, ole kiitollinen.

Mutta mitä on tuon mindfulness-kurssimateriaalin takana? Sen halusin tietää ja sain vastauksen eräästä luennosta. Takaa löytyy buddhalaisia ajatuksia ja filosofiaa, muun muassa. Kenties muutakin.

Mindfulnessin tarkoitus on keskittyä olemaan tässä hetkessä läsnä. Sitähän Raamattukin opettaa. Mutta mitä eroa näissä opeissa sitten on, kun niiden lähde on eri? Ja miksi on tärkeää tietää, mistä jokin oppi on lähtöisin?

Kristinoppi opettaa:
"Uskollisena Isältä saamalleen tehtävälle
Kristus vapaaehtoisesti vuodatti verensä
ja antoi henkensä
lunnaiksi meidän edestämme.
Kun Kristus syyttömänä kärsi ristillä,
hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen,
jonka me olemme synneillämme ansainneet
ja sovitti näin Jumalan vihan.
Hän voitti synnin,
kuoleman
ja perkeleen vallan.
Kristuksen kärsimys ja kuolema
on meidän syntiemme sovitus."
-Katekismus, 1965

Miksi jooga, joka on hindulainen oppi tai em. mindfulness ynnä muut kiinnostavat suomalaisia ihmisiä mahdottomasti?

Mielestäni se johtuu siitä, että kristillisyys ja uskonnon opetus on vähentynyt, suorastaan loppunut. Ihmiset Suomessa eivät tunne enää Jumalaansa, joka on heidät ostanut verellään synneistä. Synnin käsitekin on vieras useimmille.

Raamattu ja kristinoppi kehottaa kääntymään pois vääristä teoista Jumalan puoleen, tekemään parannuksen. Sitä ihminen ei luonnostaan halua tehdä. Jos sanaa ei julisteta, ihminen ei myöskään voi tulla synnintuntoon ja sitä myötä uskoon Jeesukseen.

Muut opit kiinnostavat ja ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, Vanhan Testamentin alkulehdiltä asti. Jumala varoittaa jatkuvasti palvelemasta epäjumalia ja kertoo, mitä siitä seuraa ero elävästä Jumalasta.

Ihminen ei ole muuttunut. Tieto Jumalasta on kaikkien saatavilla, mutta ihminen elää mieluummin ilman Jumalaa, ainakin niin kauan kuin pyyhkii hyvin.

Psalmi 73 kuvaa karulla tavalla, miten ihmisen käy lopulta kaltevalla tiellä, ilman Jumalan apua. Hän tuhoutuu.

Etsikäämme siis Jumalaa niin kauan kuin hänet voimme löytää, ennen kuin tulevat pahat päivät, jotka eivät meitä miellytä (Snl).

Lukemani kirja stressistä kertoo hyvin selkeästi omasta psyykkisestä tilastani näin:
"Sokkivaihe vaikuttaa vähätunteisuudessaan niin sujuvalta ja toimivalta,
että sitä mielellään pitäisi koko totuutena,
henkilökohtaisena suorituskykyisyytenä
tai vain hyvänä ammattitaitona.

"Jos rasitusten pino pääsee kerääntymään hiljalleen,
vaarana ovat kaikki tavanomaiset kasautuvan stressin vaiheet,
muun muassa kyynistyminen.
Kun se tapahtuu, tunnetta nimitetään mielellään realismiksi tai rutinoitumiseksi."
-Lupa särkyä, Eija Palosaari; Kriisistä elämään.

Tuossa kappaleessa kerrotaan...

Jatkan toiste, tuli puhelu. Nyt alkaa Norvannon raamattuopetus. Johdatusta varmasti: tänään siellä puhutaan psalmista 73!

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!