Kategoriat: Ajankohtaista

Vapunaattona ruotsinkieliset lauloivat jotain kaunista keväistä

Lapsuudessa tämä oli potunnostopäivä ja kenties sonnanajopäivä myös. Nyt vain vapaapäivä.

Eilisiltana pyöräilin oikein perusteellisesti. Vein pulloja kolmesta lähikauppaan, joka oli auki yhdeksään. Kolmannella kerralla tyttö jo muisti minut. Toiset vie tavaraa kaupasta rahan kanssa ja toiset tuo tavaraa ja vie rahaa mennessään! Kuulun mieluummin jälkimmäisiin, mitä pulloihin tulee.

Sen jotenkin ymmärtäisin, jos kalja tai viini olisi edes hyvää, mutta kun ei ole. Ei maistu, ei kiinnosta. Tietysti moni juo, että pääsisi juhlatunnelmaan. Minä mieluummin mökötän kuin otan humalatunnelmaa itselleni.

Ari oli parikymmentä vuotta sitten riittävän kauan konttauskunnossa ympäri vuorokauden, sairautensa takia, ja se riittää minulle örvellyksiin nähden.

On tosin ollut hetkiä, että olisin kiskonut pääni täyteen ihan mitä tahansa, jos vain kotona olisi ollut pullo. Onneksi ei ole ollut. En ole sen parempi ihminen kuin joku, joka juo. Olen heikko ja luulen, että jos olisin alkanut tupakoida, en pääsisi siitä irti. Tiedän sen siitä, että koska olen aikoinani opetellut syömään, niin se vaan jatkuu. Hyvä niin, mutta homma ei ole aina hallinnassa.

Tänään suunnittelin mennä Jeesus-marssille, mutta luulen, etten lähde edes sinne. Sen sijaan raivaan vähän kotia. Otin kirjahyllystä pinon kirjoja, joita tarjoan ystäville, osan vien äidille kiertoon laitettavaksi, osan vien kirjaston vaihtopöydälle.

Saan illan suussa mieluisia vieraita. Gerdrud ja Sakkeus tulevat ohikulkumatkallaan. He viipyvät yön yli asuntoautossaan, mutta ovat vieraani illalla ja aamulla. Koska he eivät ole koskaan käyneet luonani, eivätkä kenties koskaan toiste tule, kuka tietää, niin on mukava järjestää koti edustuskuntoon.

Edustuskunto tarkoittaa sitä, että piilotan imurin eteisen nurkasta makuuhuoneen nurkkaan. Kanniskelen kasat sinne, minne ne kuuluvat. Leikkasin vanhoista kalentereista keväisiä kuvia seinille, itselleni iloksi.

Ehkä vähän huudatan imuriakin, jos oikein villiinnyn.

Nyt juon kupposen kahvia ja kiitän Jumalaa keväästä ja auringon valosta. Kylmä tuuli ujeltaa, mutta siitä viis.

Siunattua toukokuuta, arvoisa lukijani! Kiitos, että kuljet kanssani, jo kymmenettä vuotta tai lyhyempää matkaa tai sitten käyt vain poikkeamassa sivuillani!

Vappuaamun kaunista merinäkymää uimareissulla