03.03.2013 - Nevadasta Vancouveriin!

Kotona Vaasassa taas, hyvän sään aikana!

Kun pari päivää on kirjoitusväliä, enpä tiedä, mistä alkaisin. Kotikoneella kuitenkin naputtelen ja olen kiitollinen turvallisesta kotimatkasta Nivalasta tänne.

Tapasin äidin ja kolmen veljeni perheiden lisäksi lapsuudenystäviäni, useaankin kertaan osaa heistä. Helinän kanssa kävin lapsuuden tätiämme tapaamassa. Näppärästi 90-vuotias keitti meille kahvit ja paistoi lätyt eikä kaivannut apuamme.

Helinän luona kävin potkurilla ja hän lähti minulle mörönsyötiksi taskulampun kanssa kuten lapsuutemme aikana. Kudoimme, rukoilimme ja lörpöttelimme sekä joimme kahvia muun perheen kanssa. Helinä muisteli, että meillä äiti tarjosi lapsena ollessamme aina marjoja ja jäätelöä. Helinän äiti tarjoili puolestaan pullaa ja maitoa, kun minä olin heillä. Ja heidän isänsä oli sitä mieltä, että meidän olisi syytä mennä lenkille. Hmmh.

Anitran luona pidimme ompeluseuraa ja söimme lättyjä sielläkin.

Kyläpaikkoja olisi ollut vielä tällekin päivälle, mutta minua alkoi poltella kotiin pääsy, joten en malttanut enää jäädä. Toinen vaihtoehtoni oli tulla kotiin vasta huomisaamuna varhain.

Huomaan, että päästäni ei kumpua enempää ajatuksia, joten hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!

jk.
Makoilin äidin luona, kun hän meni vastaamaan puhelimeen. Ensi töikseen hän kertoi, että tytär on täällä. Puhelu jatkui pitkään, pitkään. Kun se loppui, äiti totesi minulle:
"En vihtiny kertua, että sinäki oot täälä."
Huomautin, että hän kertoi sen kyllä ensi töikseen.

Kyllähän äiti sen sitten muisti. Ja mehän nauroimme makeasti asialle.