29.01.2013 - Monimuotoinen päivä jälleen!

Lössö keli.

MS-yhdistyksen käsityökerho oli tänään kolmannen ja viimeisen kerran. Sain kynttilät kotiin, viime kerralla valetut. Kaulanauhan huovutuspallot tehtiin terävällä neulalla pistelemällä, sydänkoru samoin.

Kynttilöistä tuli kauniita. Erityisen ihania ovat nuo maksalaatikkokynttilät. Ruttasin tyhjän rasian juomamukin päälle, joten siitä tuli uurteinen ja epämuotoinen. Jugurtti- ja rahkapurkkien muodon jokainen arvaa maitopurkista puhumattakaan.

Pitkät kynttilät tein kastamalla. Se oli hidasta puuhaa, joten niistä tuli vähän laihoja, sillä aika loppui kesken. Mutta kyllä ne käytetyiksi tulevat. Polttelen niitä seuraavilla nimi- ja syntymäpäivilläni.

Terapiakeskustelu rohkaisi jälleen, kuten sen on tarkoituskin. Sen jälkeen ampaisin kirjaston kautta avantoon. Paluumatkalla vein pef-puhalluslistani sairaanhoitajalle, ja aamulla menen terveysasemalle puhaltelemaan jotain vekotinta. Asiat etenevät pikku hiljaa omalla painollaan.

Päivälehden luin Kelan jonossa. Ei minulla paljon asiaa sinne ollut, mutta tulipahan lehti luetuksi odotellessa vuoroani.

Iltapäivä menikin askartelupuuhissa naisten kanssa. Mukavaa!

Päivä ei päättynyt vielä, vaan illalla köpöttelin jäisiä katuja Fyrryn palaveriin. Tunteroisen kahvittelimme ja suunnittelimme seuraavan lehden sisältöä.

Varasin saunan, kun tulin pyykkituvan kautta kotiin, ja huomasin juuri olevan puoli tuntia vapaata aikaa. Sehän riittää minulle, pienelle ihmiselle.

Pyykkitupa oli myös vapaa ja nyt on meneillään toinen pyykkisatsi. Kuivatan makuuhuoneessa, ilma on sisällä kovin kuivaa.

Kirjastosta hain rentoutuslevyjä, muun muassa. Ehkäpä kuuntelen jotakin niistä vielä ennen nukkumaan menoa.

Tänään luin hienon kohdan Raamatusta heti aamulla:
"Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet."
1 Ms 21:22

1 Ms 32. luvussa kerrotaan Jaakobista, joka rukoilee Jumalaa. Hän sanoo rukouksessaan:
"Minä pelkään..." jae 12.

Pelko ei ollut aiheeton, sillä Jaakob oli ollut tosi kenkku veljelleen Eesaulle. Nyt Jaakob palasi isäinsä maille ison perheen kanssa. Eesau olisi helposti voinut sotilaineen nitistää koko perhekunnan. Ei ihme siis, että Jaakob pelkäsi.

Tuntuu kovin lohdulliselle, että Jaakob pelkäsi, vaikka hän turvasikin Jumalaan. Itsekin pelkään. Omat pelkoni liittyvät lähinnä Ariin jatkuvasti, vaikka samalla luotan täysin Jumalan hyvään suunnitelmaan.

Ehkä se on ihmisen osa, pelätä, olla avuton, ja sitä kautta tarvita suuren Jumalan apua. "Mistä minulle tulee apu" - sehän tulee vain Jumalalta, vaikka se voikin kanavoitua ihmisten kautta. Mutta kukaan ihminen ei meitä auta, jos ei Jumala salli.

Sikeitä unia, arvoisa lukijani, itselleni niitä rukoilen myös!