05.12.2012 - Mieli korkealla!

Nukuin yöni kuin tukki. Ihanaa! Soitin äitini kanssa hyvän puhelun. Olen kiitollinen siitä, että äitini on hyväkuntoinen ja viettää vilkasta sosiaalista elämää.

Herättyäni podin päänsärkyä, mutta en mitään kamalaa, vaan kohtalaista vain. Lähdin tapaamaan ystävääni Mirellaa kuppilaan heti yhdeksältä. Menimme Halliin, romanttiseen nurkkaukseen nauttimaan kupin teetä ja erityisen maukkaat pullat, jotka Mirella tarjosi minulle syntymäpäivälahjojen kera.

Meillä oli leppoisa hetki, kun pitkästä aikaa ennätimme tavata. Paluumatkalla poikkesin tekemään muutaman pienen lahjaostoksen.

Tänään on ollut kutomapäivä. Sain yhdet lapaset valmiiksi.

Iltapäivällä soitin sairaalaan ja kerroin tulevani Arin luo. Ari istui valmiina tuolissa, kun menin. Tosin hän oli huonossa asennossa ja pyysin hoitajan kaveriksi, että sain hinatuksi hänet ylemmäksi, niin etteivät jalat roikkuneet jalkatukien ulkopuolella.

Istuimme kodikkaassa aulassa pari tuntia. Jouluvalot loistivat ikkunalla hämärän vähitellen laskeutuessa maiseman ylle. Muutama mummo oli istumassa teeveen äärellä seuraamassa jotain ohjelmaa. Arin kanssa kuuntelimme Sananlaskuja ja Psalmeja.

Ari näytti nukkuvan, mutta Sananlaskujen 31. luvun kohdalla huomasin, että hän valvoi, sillä hän alkoi hymyillä:

"Jos hyvän vaimon löydät,
löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
Häneen voit aina luottaa,
hän pitää puutteen loitolla sinusta.
Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi,
kaikkina elämänsä päivinä."

Hyvähän meidän oli siinä istua. Minä kudoin, kuuntelin ja seurasin talvista näköalaa kynttilöiden takana ja aulan kauniita kukkia sekä Aria, joka hengitteli rauhallisesti, pääasiassa silmät kiinni.

Ari jäi aulaan istumaan tuoliinsa viltin alle, kun lähdin. Herran huomassa hän siellä on.

Paluumatkalla kävin kaupassa ruokaostoksilla. Paketoin osan tavaroista, kun kaikki ei mahtunut reppuuni. Sidoin paketin narulla kiinni, siten se oli helppo kantaa. Sähläsin narua sitoessani: Katkaisin muka narun, mutta aina vaan se oli kiinni rullassa. Katkaisin toisen kerran, sama juttu.

Kolmannella katkaisulla onnistuin hommassa. Pöydältä löytyi yllättäen lyhyt narunpätkä. En ymmärrä, miten tuollainen narunkatkaisu on mahdollista. Kävellessäni kotiin minua nauratti oma pöhköilyni.

Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot, ja minulla on tänä iltana sellainen olo monestakin edellä mainitusta syystä. Kuuntelen lisäksi jouluradiosta kaunista musiikkia, kynttilät valaisevat lämmintä kotiani. Herra on hyvä minulle!

Iloa sinunkin sydämeesi, arvoisa lukijani!

jk. Huomenna menen juhlistamaan itsenäisyyspäivää iltapäivällä kirkkoon!