Kategoriat: Ajankohtaista

Kuvat Amyn kotoa, jossa pidimme adventin ajan raamiksen tänään.

Sain suklaakalenterin synttärilahjaksi sopivasti ennen adventin alkamista. Odotan aamua, että saan avata ja napostella kahvin kanssa uusimman suklaapallukan. Ei haittaisi, vaikka olisivat vähän isompia.

Sen huomaa, että kaipuu on vaan suklaaseen ja muihin herkkuihin. Puntariin päin viitsin tuskin katsoa, mutta arvaan, että olen saavuttamaisillani samat lukemat kuin vuosi sitten. Eli vuoden vaihteen jälkeen, toivottavasti, saan aikaiseksi jonkin sortin dieettiä. Nyt en jaksa sellaista ajatella.

Liikunta on ollut minimaalista, ja mietin, koska uskaltaisin mennä uimaan. Ensin uimahalliin, sitten avannolle. Hankin tuhtia yskänlääkettä, joten toivon yskänkin hellittävän ja sitä myötä kylkiluuni saavan rauhan.

Tänään on ollut hurjasti menoja. Varauduin viemään erään henkilön töihin, jos hänen autonsa ei käynnisty, joten nousin varhain. Onneksi apuani ei kuitenkaan tarvittu. Saatoin ottaa nokoset, koska väsytti ankarasti.

Tunsin kävellessäni terapiaan, että alan vahvistua. Ei ole jatkuvasti vilu niin kuin olisi kuumetta, eikä liioin hikoiluta joka käänteessä. Terapiakeskustelut ovat antoisia ja tarpeellisia minulle.

Jatkoin siivoustani tänään, kamari oli vuorossa. Petivaatteet tuuletin ja lakanat pesin. Laitoin ison maton lattialle, kovalla pakkasella lattia on hyvin kylmä.

Soitin Arin osastolle, hyvin hän tuntui voivan. Nuori hoitaja vastasi ja kertoi, että hän yritti pyydellä Aria aulaan toisten seuraan pyörätuoliinsa istumaan, mutta tämä ei halunnut, vaan oli tuntunut viihtyvän mieluummin itsekseen.

Juttelin Arillekin myöhemmin, kun hänen veljensä oli siellä. En vielä tiedä, minä päivänä itse menen tapaamaan Aria.

Järnefeltin kirja Vanhempieni romaani alkaa olla loppusuoralla, mutta iso pino kirjoja odottaa lukemistaan. Se on hyvä. Lukeminen on minulle todella tärkeää.

Tänään tein yhden mustan pohjalaishimmelin ystävälleni, joka haluaa sellaisen joululahjaksi omaiselleen. Minulla roikkuu himmeleitä joka puolella huushollian. Siirtelin niitä paremmille paikoille. Tähän asti niitä on roikkunut useampia samasta kattolampusta.

Luin eilen Rosinan sivuilta jonkun lukijan kirjoittamana Lauri Pohjanpään runonpätkän, ja se puhutteli minua kovasti. Jaan sen kanssanne:

"... kuin välähdyksessä tunsin sen,
olit kaiken saanut sä,
olithan onnellinen.
Oli elämän määrä sinussa täyttynyt,
sä olithan
rakastanut
ja kärsinyt.."

Minusta tuossa on upea ajatus: tunnistan siitä itseni!

Raamikseen menin autolla, Saikans tuli kyydissäni. Amyn kodissa oli rauha, hyvä olla. Heti kärkeen kehotin Amya kaivamaan työkalupakkinsa esiin. Löytyihän sieltä viimein linkkari, jossa oli viila. Sillä jynssäsin terävän, pitkän neulani tylsäksi: ostin patjaneulan himmelitöitäni varten, mutta se ei saa olla terävä. Tuli tuokin asia autetuksi, ihan siinä raamiksen alussa vaan! Itseltäni en löytänyt minkään näköistä viilaa tai vastaavaa.

Vielä oli saunareissukin ennen kuin päivät puuhat olivat sitä vaille, että voin kirjoittaa ajankohtaiseni.

Lukijat ovat välillä kehottaneet minua löysäämään kirjoittamiseni suhteen. Olette kenties huomanneet, että olen pitänyt välipäiviä viime aikoina. Hyvä niin, olen tarvinnut enemmän lepoa ja olemista.

Tänään en ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi rentoutusta cd:n avulla. Mutta ehkäpä nyt menen suoraan nukkumaan, uni painaa jo silmäluomia.

Jumalan siunausta, arvoisa lukijani!