26.11.2012 - Himmel - taivas!

Kävin kääntymässä himmelikurssilla ja ostin pari uutta neulaa. En jäänyt sinne, sillä tilani ei salli homekämpissä istuskelua. Sen sijaan tein kotona mustista pilleistä "pohjalaisen himmelin". Siitä tuli aika pimeä, mutta kai se johonkin sopii; kokeilla pitää.

Mehupilleistä on sikäli parempi tehdä himmeliä, että ne eivät ainakaan pölise.

Kukaan ei arvaa, mitä lapset saavat tänä vuonna joululahjaksi. Tosin en ole varma, huolivatko himmeleistäni, mutta sitten pidän itse ne, eikä siinä käy mitenkään. Tai myyn, jos joku ostaa.

Oikeusaputoimistosta yritin jälleen saada aikaa, mutta heidän apunsa ei taaskaan yllä minuun asti: vasta tammikuulla oli aikoja tarjolla. Niinpä kirjoitan taas itse tarinaa ja pyydän Terhiä tarkistamaan. Sitten lääkärintodistusta jahtaamaan, jahka lääkekuurini loppuvat ja päästään tekemään astmakokeita.

Jonnekin Seinäjoelle soittamalla olisi voinut saada apua, mutta oma apu taitaa olla ainoa apu. Kyllä minua taas itkettikin Triangelissa tänään, kun kaikki tuntui niin epätoivoiselta. Ja kun en ole kunnossa, niin itku on herkässä.

Onneksi Ari on pärjännyt olemaan, niin ettei minun tarvitse hänestä olla huolissani. Soitin juuri ja lähetin terveisiä hänelle.

Sairaana olossa on se "hyvä" puoli, ettei jaksa huolehtia kenestäkään muusta, hyvä kun itsensä kanssa viitsii olla. Terveellä on erilaiset vastuut. Puhumattakaan sitten, jos on ylivastuullinen ja uhrautuvainen viimeiseen piiruun asti - sellaisella ei ole siunaaman rauhaa. Tunnen erään sellaisen, ja päätä puistelen, kun mokoman touhua katselen. Peilissä hänet päivittäin tapaan.

Kuten ei voi pantteri pilkkujaan saada pois, on ihmisenkin vaikea hetkessä muuttaa monen kymmenen vuoden opittuja tapoja, jotka ovat niin
takaraivossa, että unissakin osaa toimia.

Hain kirjastosta pinkan Valittuja Paloja ja kirjoja, joten painelen lukemaan.

Jaksele sinäkin, hyvä lukijani!