22.11.2012 - Aamukahveista tulikin päiväkahvit!

Meni häneksi tämän aamuinen leppoisa kahvihetki. Koska en saanut unta ennen aamuyötä, nukuin vastaavasti puoli yhdeksään aamulla. Maitohappobakteerit pitää ottaa tuntia ennen antibioottia, joten sain aamukahvini vasta puoli yksitoista!

Maitotuotteiden välttely muutenkin aiheuttaa minulle rasitusta. Ei sillä, ettenkö voi hyvin olla ilmankin, mutta sellaista tekee mieli, mitä ei saa. Kuten maitokahvia väärään aikaan.

Tänään on kunto muutenkin ollut köpelömpi kuin eilen. Olin suorastaan pahoinvoiva, kun hoipuin kirjastosta kotiin päivällä. Kävin lukemassa viime päivien lehtiä ja palautin pari kirjaa. Vastaavasti löysin vaihtopöydältä Turnbullin kirjan, jota en ole lukenut, ja se on taatusti mielenkiintoinen.

Se ikävä puoli noissa vanhoissa kirjoissa on, että ne haiskahtavat homeelta. Sanomalehtimuste on myöskin herkkään nenääni vähän vastenmielinen. Minusta voisi tulla hyvä vainukoira nenäni puolesta.

Vein kirjastoon mennessäni löytöpulloja kauppaan, ja harmittelin, kun lähdin väärää kautta. Mutta johdatusta se oli, sillä löysin nurkan takaa tyhjän tölkin. Ilo tulee pienestäkin asiasta tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle, joka luottaa Jumalaan.

Mitä näet, kun katsot peiliin, hyvä lukijani? Näet varmaan saman kuin minä, vaikka et minua siellä näekään, kuten en minäkään sinua. Sieltä näkyy naama, jollaisena itseäni pidän. Joko mukiinmenevä, iloinen ihminen, tai sitten se sama ruma hapannaama, joka vaan rumistuu päivä päivältä.

Kun katsomme Jeesukseen Jumalan Sanassa, se lupaa, että muutumme sen kuvan kaltaiseksi, millainen Jeesus on. Katsomalla häneen me muutumme.

Kun katsomme toisia ihmisiä, meidän tulisi olla peilinä toisillemme, ja niin me olemmekin. Näemme toisessa ihmisessä sen, pitääkö hän meistä ja onko hän iloinen, kun näkee meidän naamataulumme. Se, mitä sisällämme on, näkyy myös ulkopuolellamme.

Meidän tulisi ihmisinä ja varsinkin kristittyinä uskovina olla ehjiä peilejä toisillemme. Meidän tulisi kuvastaa totuutta ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Jos ajattelemme jostakin ihmisestä hyvää, se näkyy kasvoiltamme, kun kohtaamme hänet ja päinvastoin. Tahdoimmepa tai emme.

Rakkauden toisia ihmisiä kohtaan saamme Jumalalta: itseltä löytyy vain sitä lajia, joka vastaa toisen rakkauteen, jos sitäkään.

Toimimme peileinä myös syvemmällä tasolla. Saatamme nostaa jonkun ihmisen korokkeelle ja alkaa odottaa hänen kehuvan ja imartelevan meitä, että tuntisimme itsemme hyväksytyksi. Tämä ei ole rehellistä ja vilpitöntä kohtaamista. Kaikki me olemme saman arvoisia, eikä meidän tulisi imarrella eikä liioin lypsää kehumista itseämme kohtaan.

Itse olen tunnistanut itseni joitakin kertoja peiliksi, jolta odotetaan imartelua. "Kyllä hattua nostaisit, jos tietäisit, miten olen kärsinyt." Tuo lause kertoo, etten ole nostellut hattuani riittävästi ja toinen tuntee kärsineensä turhaan.

Joskus taas joku kokee, että olen loukannut häntä verisesti. En ole vain suostunut mielistelemään ja nostattamaan toisen mieltä, kun se ei ole ollut luontevaa ja tullut sydämestäni. En toivo itseänikään kohtaan epäaitoa käytöstä.

Mitä hyötyä on peilistä, jos se vääristää kuvan? Ei mitään. Sen takia me tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka auttavat meitä parantumaan vääristyneistä kuvitelmista itsestämme.

Tämä on tällaista tajunnanvirtaa, ja toivon, että laitatte minulle palautetta, niin että voin oikaista tekstiäni, mikäli olen puhunut täyttä pötyä.

Mielessäni on joka tapauksessa tilanne, jossa minulta odotettiin aina vaan pyytelyä ja anelua, johon en suostunut. Tuntui keljulta. En jaksa pelata tuollaisia pelejä, että jos sinä sanot niin, niin minun kuuluu sanoa näin.

Olen yrittänyt hyvästellä tyyppejä, jotka ovat minun tunnemaailmani bussissa. Itse kuljetan autoa, ja tyypit yrittävät koko ajan ohjailla käytöstäni. Seison bussin ovella, ja sanon ikuiset jäähyväiset tyypille, joka haluaa syyllistää minua ja muillekin. Mutta aina vain niitä kavereita riittää. Haluan itse ajaa bussiani ja selättää vähitellen väärämieliset seuralaiset. Kyytiini ovat tervetulleita ajatukset, jotka kannustavat, rohkaisevat ja sanovat: olet riittävä, olet tarpeeksi hyvä, sinä kelpaat.

Muistathan sinäkin, arvoisa lukijani: sinä kelpaat Jumalalle, hyväksy siis itsesi!

jk. Pidän tosi paljon Juha Vähäsarjan, Raamattuopiston rehtorin aamuhartauksista Deillä klo 7.30. Eilen hän puhui ylistämisestä ja hänellä oli sama näkemys kuin itselläni: keinotekoiset ylistystilaisuudet eivät ole sellaisia, joissa oma sydämeni alkaisi ylistää Jumalaa. Ylistys tulee spontaanista, erityisesti hyvin pimeinä aikoina, yksin Herran kanssa.

jk.2. Lisäsin eiliseen ajankohtaiseen kuvan viimeisimmästä farkkupaitulista, joten käypä kurkistamassa!