Kategoriat: Ajankohtaista

Pieni on kaunista. Konttailin eräänä päivänä kirjastoon mennessäni katukivien välejä kuvaamassa.

Eilisillan naistenpiirissä ystävät kehottivat minua menemään lääkäriin. Yskiminen oli sitä luokkaa.

Nukuin sohvalla sen jälkeen, kun heräsin yhdeltä yöllä. Luulin, että on aamu. Oikeasti aamulla, eli seitsemän maissa, pää oli kipeä ja muitakin oireita, joten kävelin terveysasemalle.

Matkalla itkin, mikä on harvinaista herkkua nykyisin. En juuri vetistele, vaikka hyvää tekisi. Syy: menee nokka tukkoon ja tulee huono olo. Enkä jaksa muutenkaan itkeä. - Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Tunsin vaan itseni aamulla niin kovin yksinäiseksi. Kukaan ei halua ottaa vastuuta minusta. Juoksen lääkäriltä toiselle, mutta kukaan ei pysähdy ja halua, jaksa, osaa, viitsi tai välitä hoitaa asioitani hyvään päätökseen. Itsekään en taida välittää itsestäni tarpeeksi.

Jumala on erilainen. Hän lupaa: "Minä en jätä kesken kätteni työtä."

Omalääkärille en saanut aikaa, mutta toiselle sain, kun itkin luukullakin minkä ennätin. Pääsinkin aika pian, sillä joku oli myöhässä tai jättänyt tulematta.

Nuori naislääkäri kuunteli ja oli asiallinen, mutta ei antanut ymmärtää, että hän tietää kaiken, mikä teki hyvän vaikutuksen. Minä itkin sielläkin, oli aina vaan paha mieli.

Olen henkisesti loppu, mutta sitä ei oteta todesta. Itse en liioin osaa levätä, vaan yritän ja pinnistelen jatkuvasti. En riitä itselleni, pelkään, etten riitä muillekaan. Jumalalle kyllä uskon riittäväni, sillä hän ei vaadi minun ansioitani, vaan Jeesus minun edestäni on riittävä. Elimistöni puolustautuu ja kehittelee fyysisiä sairauksia, kun en saa henkistä lepoa. Niin minä arvelen tapahtuvan.

Lääkäri määräsi tuhtit lääkkeet keuhkoputkentulehdukseen, 14 päivän kuuri. Kävin myös keuhko- , poski- ja otsaontelokuvissa. En elokuvissa kuitenkaan, vain röntgenissä.

Poikkesin Arin luona. Hän tuli oikein iloiseksi nähdessään minut. Hänellä oli ollut illalla lämpöä, mutta ei ollut nyt. Sain hänet yskimään perusteellisesti, ja hän näyttikin parempivointiselta, kun lähdin pois.

Olin oikein iloinen tavatessani Arin ja saadessani puhua hänen kanssaan asioistani. Rukoilimme yhdessä lastemme puolesta. Hän jäi kuuntelemaan Raamattua, kun lähdin, ja katselemaan Saran kuvaa, jonka olen laittanut kuuntelulaitteeseen kiinni.

Rakastan minun Ariani, enkä vaihtaisi häntä yhteenkään muuhun.

Joitakin päiviä sitten siivosin kankaat ja kirpputorilta vetämäni vaatteet kaappeihin. Jatkan tuunausta kesällä, jos huvittaa. Tai jo ennemmin, jos tulen kuntoon ja tekee mieli ommella. Yritän välttää pölyjä.

Pakkailen vaahteraruusukimppujani, pussukoitani ja muuta pikkusälää ensi viikkoa varten. Menen kahteen vanhainkotiin myyjäispöytää pitämään tiistaina ja torstaina, jos Herra suo. Tarzan tulee seurakseni, niin on hauskempaa.

Poskionteloistani kuuluu kummallista lurahtelua ja törähtelyä, ikään kuin putkia pitkin valuisi tai kaadettaisiin jotain. Kukaan ei kysy minulta mitään, vaan röörit toimivat omia aikojaan!

Makailen sohvalla läppäri sylissäni. Pöytäkone temppuilee ja varmaan vetelee viimeisiään. Tekisin sille jotain, jos osaisin. Täytyy taas odottaa perikuntaa apuun.

Moni ei tunnista homeoireita. Luulee, että on saanut flunssan. Home haisee samalle kuin kellari tai jokin muu ummehtunut tila. Pistävä haju kertoo pahasta tilanteesta; sellainen oli tuossa retkeilymajassa, josta sain kuukausi sitten sysäyksen sairastamiselleni. Tietysti olen altistunut homeelle jo monta kertaa liikaa tähän mennessä, mutta tuo oli viimeinen pisara.

Keitänpä lisää kahvia. Lääkkeen ottamisen yhteydessä ja kaksi tuntia ennen ja jälkeen sitä ei saa ottaa maitotuotteita. Pitää olla terve, että jaksaa syynätä, mitä suuhun laittaa, kun on pilleri poikineen ja jokaiselle omat ohjeensa.

Joka tapauksessa olen hyvällä mielellä:
- kun tapasin Arin,
- sain lääkkeitä ja lääkäriltä apua,
- röntgenhoitajalta ymmärrystä,
- Arin hoitajalta ystävällisyyttä
- eräältä potilaalta ja hänen puolisoltaan pienen keskusteluhetken
- löysin kadulta pikkutytön tukkapinnejä ja annoin takaa tulevalle äidille, jolla oli tytär
- sain tyttäreltä hauskan tekstiviestin
- minulla on ystäviä, perhe ja suku, erityisesti myös äiti

Hyvää mieltä myös sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Viimeisimmästä tuunausfarkkutunikasta en ole laittanut vielä kuvaa, mutta laitan, kun ennätän.

Viimeisin luomus toistaiseksi; Syreenifarkkupaituli"