19.11.2012 - Monttuoloa, mutta ei haittaa!

Pikapesu ikkunoille. Auringonvalossa näyttivät törkeiltä, joten varsi ikkunalastaan ja rätti sen ympärille. Parissa minuutissa olin kiertänyt ikkunat ulkoa.

En voinut nauramatta katsella lopputulosta: ikkunoiden likaisuus oli tavallaan hävinnyt. Tavallaan ei. Se oli siirtynyt eri kohtiin, ja vesiroiskeita lastasta oli siellä täällä.

Mutta varjon puolella ikkunat näyttivät tosi puhtailta! Täytyy siis olla oikea näkökulma voidakseen olla tyytyväinen tulokseen. Hmmh.

Olin opistotalolla himmelikurssilla. Tila on kellarissa, ummehtunut haju. Olin tunnin, mutta alkoi tuntua, ettei minun ole hyvä hengittää siellä. Otin hommat kotiin, kyselin ohjeita ja jatkan töitä kotona.

Mietin, olenko turhan herkkis ja kuvittelen vaan, mutta ei: tunti sen jälkeen, kun tulin kotiin, silmäni alkoivat kutista. Juuri siten kuin tapahtuu, kun olen altistunut jollekin.

Tänään tuli vähän monoa mekkoon: osaeläkevalitukseni tuli hylkynä takaisin. Masennuin joksikin aikaa. Turhautumista ja muita kalvavia tunteita. Mutta näinhän tämän kuuluukin mennä, sanoi joku, jolla on kokemusta.

Ja minullahan kertyy evästä pussiin koko ajan: tämäkin astmahommeli, joka on ihan uutta. Ja homeen kanssa ei ole leikkimistä, se käy ilmi monin tavoin monen kohdalla.

Jatkan himmelihommia. Himmelineula on pitkä, ohut ja taipuisa. Nyt se jo vähän tottelee sormiani ja työ sujuu. Laitan kuvan, jahka saan jotain valmista aikaan.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!