17.11.2012 - Hiljaisuudessa hyvä olla!

Kun tartun Raamattuun, tunnen syvää rauhaa. Siinä on lepo. Mutta odotas, kun lasken hetkeksi sen kädestäni pistäytyäkseni vaan jossakin: Parin tunnin päästä muistan, että minullahan jäi lukeminen kesken!

Mutta siitä on hyvä jatkaa. Tällainen on ihminen: maalliset touhuilut vievät helposti kaiken ajan. Ellen tietoisesti pidä kiinni lukuhetkistäni, niihin ei jää aikaa ollenkaan. Oma häärääminen on niin mukavaa. Romaanien lukemiseen ei ole vaikeuksia löytää aikaa, mutta Raamattu kertookin todellisesta Persoonasta, joten sen lukemista Jumalan vastustaja vihaa, eikä sallisi meidän sitä tehdä.

Tein makaroonilaatikkoa ison annoksen eilen, ettei tarvitse jatkuvasti olla kokkaamassa. Siitä ei tullut ollenkaan niin maukasta kuin mitä Petrin luona sain viikko sitten. Hän oli kokannut samaista sapuskaa isolle porukalle. Mutta sitä nyt kuitenkin aion syödä piakkoin.

Kävin aamulenkillä, että päänsärky laantuisi. Kyllä se helpottikin kosteassa säässä. Poikkesin kirja- ja maitokauppaan, mutta se ei ollut hyvä homma, sillä olin jo pienestä kävelemisestä hikinen. En ole todellakaan iskussa!

Yöllä heräsin onneksi vain kerran yhden aikaan höyryä hengittämään; luulin, että kello on neljä, ja meinasin jo "nousta", mutta painelin petiin, kun huomasin, että yö onkin nuori.

Minua on naurattanut kovasti lukemassani Matti Harjulan lähetyskirjassa muuan kohta. Matti oli vielä 15-vuotiaana kävellyt äitinsä kanssa käsikynkkää kaupungilla. Se loppui kuitenkin lyhyeen, kun kaverit alkoivat vitsailla: vähän iäkkään puoleinen se sun tyttöystävä!

Harjula on Vaasan helluntaiseurakunnan lähetti, ja sain naapurilta lainaksi uuden, hänen elämästään kertovan kirjan. Ohessa tietysti luen monia muita, kuten tapoihini kuuluu.

Jumala on vähän kuin eristänyt minut olemaan itseni kanssa. Ja hänen kanssaan. Se tuntuu oikeastaan vain mukavalta. Ei tietenkään ole hauskaa olla heikossa hapessa, sanan mukaisesti, mutta sittenkin elämäni on Jumalan kädessä. Se tuntuu turvalliselle. En jaksa mennä paljon mihinkään, mutta nautin puuhailla Kyyhkytuvassani itsekseni.

Yksinolossani on eräs kurja puoli. En ole tottunut tunnistamaan omaa oloani; Arin tilan tunnistan paremmin. Nyt olen pakotettu kuitenkin vastaamaan itsestäni, huomaamaan oman tilani.

Perheenjäseneni pärjäävät kaikki ihan hyvin ilman minua. Olen hyvin epävarma henkilön Paula Hakkola tarpeista ja voinnista. En tiedä, pitäisikö esimerkiksi mennä lääkäriin jossain tilanteessa. Tuntuu, että haen vain huomiota, mutta oikeasti en ole sairas. Vähättelen omaa vointiani ja halveksin heikkouttani, jonka ajattelen olevan vain itsekorostusta.

Mutta "tässä on tie, sitä käykää", sanoo Herrani, joten töppöstä toisen eteen vaan tällä tiellä, joka eteeni on avattu.

Eilen Kirschen oli luonani, ja suunnittelimme la 19.1. klo 14 Hetki sinulle -iltapäivää naisille. Saimme rungon ja laulut valituksi. Aion ottaa 10 tuunaamaani tunikaa, hametta tai mekkoa tuunausmuotinäytökseen. Suunnittelemme tehdä pääsylippuja, a`5€, joita voi ostaa vaikka joululahjaksi ystävälleen ja lähteä sitten hänen kanssaan tuohon kahvitilaisuuteen.

Ohjelmassa on:
- pari runoa
- lähimmäiskotityön esittely lyhyesti
- kolme yhteislaulua/virttä
- arpoja, hyvät voitot
- muotinäytös
- Trio Nimettömän lauluesitys, jota Kirschen on laatimassa(sanat tekemättä)
- kahvitarjoilu pöytiin
- rattoisaa jutustelua naisten kesken
- osa tuunaustuotteistani on myytävissä

Alkoi taas yskiminen ja makaroonilaatikkokin on lämmennyt, joten siunattua päivää, hyvä lukijani!