13.11.2012 - Eikös päivän pitäisi aamusta alkaa?

Yökyöpelöitti eilen. Puoli neljältä vasta sain unen. Aamu oli vastaavasti tukkoinen, yskäinen ja masentava. Naapurin papalla oli kaksi varmaa konstia masentuneen mielen parantamiseksi, poikkesin tervehtimässä kyseisiä naapureita. Toinen on ulkomaanmatka ja toista en kerro.

Käynnistyin kuitenkin vähitellen. Juttelimme ja rukoilimme Sindun kanssa puhelimessa. Pesin pyykkiä, siivosin makuuhuoneen ja pesin lattiankin.

Päivällä terapiassa melkein itketti, vaikka keskustelumme oli aika tavallista, ei mitään yllätyksiä noussut esiin.

Menin apteekkiin hakemaan astmalääkettä. Pitkä jono, mutta istuin lukemaan päivän lehden. Aika kului, lehti tuli luetuksi ja etsin reseptiäni laukusta, mutta se olikin jäänyt kotiin. Toinen reissu myöhemmin.

Innostuin ompelemaan pitkästä aikaa, hyvä mieli siitä.

Aamulla leipä oli lopussa, tein teeleipää. Saunan jälkeen leivoin voisarvia, kun "mitään hyvää" en ole muka syönyt pitkään aikaan.

Päivä on ollut kohtalaisen hiljainen ja se on tuntunut hyvältä. Olonikin on kohentunut aamupäivästä, ja pärjään mainiosti ilman sitä ulkomaanmatkaa ja muita metkuja.

Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani, tänäkin iltana ja tulevina päivinä!