Kategoriat: Ajankohtaista

Anitan kukkiva kaktus - mahtavat värit!

Tänään satoi vain vähän.

Vaihdoin eilisen Ajankohtaisesta veljeni kuvan vähän edustavampaan, hänen kannaltaan, sillä pilailurilleissä hän näyttää kohtalaisen vinksahtaneelta, mitä hän ei ole oikeasti.

Tämäkin päivä on ollut täysi; onneksi sentään älysin jättää aamun uimahallikeikan pois. Kuvittelin meneväni puoli yhdeksältä allasjumppaan ja sieltä rukoilemaan tunniksi Lähetyskodille. Istuin kiikussa aamulla ja tajusin, että olen aivan väsynyt, joten "äly hoi" nyt taas!

Niinpä luin rauhassa Raamattua, nautin aamukahvistani ja sitten pyöräilin rukoushetkeen. En tietenkään "kaikessa rauhassa", vaan vanteet soikeana, kuten tapani on.

Asensin pyörääni lampun pidikkeen, joka on yksinkertainen kapistus. Tarvitsin siihen kahden eri miehen apua ennen kuin homma hoitui. Välillä sähläsin vekottimen epäkuntoon. Siinä piti kiristää sitä ainokaista ruuvia, mikä siinä on, mutta minulle se oli ylivoimainen tehtävä. Jotkut hallitsevat tekniikan: minä en kuulu heihin.

Kämmekän kanssa olimme kännykkäyhteydessä ja kutsuin hänet lounaalle. Tein CCC:tä eli chili con carneeta ilman chiliä. Aterioimme pitkän kaavan mukaan ja joimme kahvit päälle. Jaoimme yhteisiä asioita, saimme vertaistukea. Rukoilimme. Kämmekkä toi ihanaisen tummanpunaisen orkidean koristamaan tupaani. Toiset orkideani ovatkin talvi- tai muilla teloilla, eli eivät kuki juuri nyt.

Tänä iltana oli tiistaiseen tapaan raamattupiiri luonani. Neljä naista meitä istui nokat vastakkain kahdella sohvallani keskustelemassa, lukemassa Raamattua ja rukoilemassa.

Puhelin on laulanut päivän mittaan, kaikkiin puheluihin en ole vastannut.

Päivän saldo tänään: liikaa puuhaa, liian vähän lepoa. Mutta miten kykenisin itseäni muuttamaan? Siinä missä joku masentunut lamaantuu, tämä tyttö vaan lisää vauhtia!
Herra minua auttakoon rajoittamaan hiukan touhujani.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvon lukijani!

Viimeinen ruusunkukka äitienpäiväruusustani, joka kukoisti koko pitkän kesän tallin seinän vierellä.