08.10.2012 - Kiittäkää Jumalaa joka tilassa!

Sataa, sataa aina vaan!

Viimein kotona kolmilta synttäreiltä ja äitini luota. Tapasin sukua ja lapsuudenystäviä ja oli antoisaa. Puolukoita onnistuin nappaamaan sateen välillä kotimetsästä sangollisen. Mökillä kävimme äidin kanssa päiväkahvilla ja makkarat paistamassa.

Ennen reissuun lähtöä nukuin vain pari tuntia, viime yönä sama juttu, kun oli kotimatka edessä. Muutokset valvottavat, vaikka olin aivan uupunut.

Paluumatkalla poikkesin katsomassa ystävää suljetulla osastolla. Saimme rukoilla ja olin onnellinen, että viimein onnistuin käydä hänen luonaan.

Jumalan enkelit ovat tänään olleet työssään. Eräs perheenjäsenemme joutui aamulla varhain kolariin. Auto menee lunastukseen näillä näkymin, mutta henkilövahingoilta säästyttiin. Kiitos Jumalalle siitä! Auto oli sen näköinen kuvassa, että on suoranainen ihme, ettei ihmisille tapahtunut mitään.

Alakuvassa yksi veljistäni näyttää aika kaistapäiseltä, vaikka ei ole sitä. Terhi oli joitakin vuosia sitten tämän veljeni luona kesätöissä. Veli lupasi maksaa Terhin pitsan, jos tämä laittaa nuo pilailulasit päähänsä ja tilaa itselleen pitsan nauramatta.

Terhillä pokka piti. Mutta pitsanpaistajalla oli ollut vaikeuksia. Tämä oli vilkaissut Terhin rillinaamaa ja siirtänyt katseensa nopeasti laipioon. Ei ollut vissiin tiennyt, mitä ajatella moisesta asiakkaasta.

En ymmärrä, mistä veljeni muistaa ja hoksii kaikki juttunsa. Olen useamman kerran kovistellut häntä menemään tarinnankerrontakilpailuun, mutta toistaiseksi hän viihdyttää vain meitä läheisiä jutuillaan.

Itse keksin harvoin hyviä juttuja ja nekin syntyvät väärään aikaan. Kuten yöllä itsekseni, kun jokin naseva tilanne on sattunut päiväsaikaan. Myöhäistähän sitten on mitään hoksailla.

Tässä eräs veljeni jutuista:
Muuan tuttu mies oli asunut yksin talossaan ja aamukahvia juodessaan hän huomasi hiiren lattialla. Mies heitti hiirellekin pienen pullanpalan, kun sitä itse söi. Sen jälkeen hiiri ilmestyi kolostaan aamukahvin aikaan ja sai pullamurusensa.

Yhtenä aamuna mies venytteli sängyssään ja vilkaisi sänkynsä päätyyn. Hiirihän siellä oli sängyn jalkopäässä odottamassa vissiin aamukahveja ja pullanpalaa.

Mutta se oli vähän liikaa miehelle, ja ystävyys oli yksipuolista sen jälkeen. Hiirenloukulle tuli käyttöä.

Kotiintulopäivänä oloni on aina sekava. Purin matkatavarani, tuntui, että kaikki on huiskin haiskin, ja oli vaikea rauhoittua olemaan. Niinpä hyppäsin pyörälleni ja kävin meressä uimassa. Se viilensi riehumisintoani ja sen jälkeen ilta on mennyt paremmin.

Soitin viikonloppuna Arille, kun Terhi ja Tatu olivat käymässä hänen luonaan. Ari voi edelleen aivan hyvin, viisi kuukautta on nyt edellisestä antibiootista, ja minä kiitän edelleen Jumalaa tästä ihmeestä! Jumala ei petä, hylkää eikä jätä.

2 Aik 18:33 sanotaan:
"Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Israelin kuningasta haarniskan levyjen väliin."

Jos joku "ampuu umpimähkään", se ei ole Jumalalle sitä, vaan hän käyttää kaikkia tilanteita niin, että hänen aivoituksensa toteutuvat. Itsekin huomaan aika ajoin, että Jumala johdattaa askeleitani piirun tarkasti. Niin hän on luvannut tehdä jokaiselle omalle lapselleen: hän johdattaa, kun me kuljemme rukoillen ja häneen luottaen.

Aina ei tunnu siltä, että Jumala johdattaisi ja olisi kanssamme. Usein on epävarmuutta ja on vain rukoiltava, että oikea tie avautuisi. Sen jälkeen on otettava uskossa askelia, vaikka ei tiedä, minne pitäisi astua. Kyllä Jumala kuljettaa, siitä saamme olla varmoja.

"Ei sattumat kuljeta
Jumalan lasta,
se sana ei kuulu
Jumalan piirustuksiin."
-Hilja Aaltonen. En muista, menikö lause kirjaimellisesti noin, mutta ajatus oli tuon tapainen.

Nyt toivotan hyviä, siunattuja unia, ja pyydän, että sinäkin, arvoisa lukijani, kiität kanssani Jumalaa rakkaan perheenjäseneni varjelemisesta tänään!