04.10.2012 - Kiitos olkoon, Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa!

Sateinen päivä.

Vaihdoin eiliseen Ajankohtaiseen toisen kuvan alareunaan, koska tänään laitan kuvan farkkumekosta, jonne olen itse kilmunnut sisään.

Päivä on ollut ihana, mutta olen viilettänyt ihan liian paljon ja ihan liian lujaa: ehtoollinen Arin kanssa yhdessä, Juha Tapion konsertti, Tabita-käsityöpiiri.

Huomenna käyn kampaajalla aamutuimaan ja sitten ajelen Nevadan suuntaan pohjoisemmalle pohjanmaalle juhlimaan useaa eri syntymäpäiväsankaria; ikähaitari 50-90vuotta.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani loppuviikolle!

Virsi 307 nousi mieleeni tänä iltana:

1.
Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2.
Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotihinsa pyrkimään.

3.
Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää,
Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.

4.
Auta, pakohon kun kerran
yli virran
Baabelista riennämme,
että kotimantereilla
kanteleilla
soivat kiitosvirtemme.

5.
Siellä riemun maassa taivaan
alta vaivan
päästyä sua kiitetään.
Siell' ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
siell' ei itke yksikään.

6.
Siell' on kirkas lasimeri,
pyhä veri
kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.

7.
Sydän hämmästyypi näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.

Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.