Kategoriat: Ajankohtaista

Uudet verhoni...

Tuulinen päivä. Uikkarit kuivuivat narulla. Merivesi 11-12 asteista. Otsikko Jes 33. luvusta.

Kuistin ikkuna on ollut koko kesän pesemättä. Meinasi jäädä tänäänkin, mutta tartuin itseäni niskasta ja pakotin itseni pikapesuun. Siis ikkunan, en itseni. Maanantaisin en pese itseäni, pikaisesti saati hitaasti. Vanhemmiten ihmiset pakkaavat saada kulumia, mutta pyrin välttämään niitä peseytymällä harvoin, jos koskaan. Ihmettelen vaan, miksi kaikki kiertävät minut kaukaa?

Ennen ikkunan pesua pyöräilin uimaan. Palatessani pyörän takatuupparissa oli iso nippu koivunrisuja. Napsin niitä Hietasaaressa kaatuneesta koivusta. Löysin maasta myös kuusen oksan, jossa oli kaksi isoa käpyä; toinen vanha ja toinen uusi.

Kuusenoksan ripustin kuistin kattokoukkuun. Koivunrisuista tein verhot. Ompelin niitä kiinni kangaskaistaleeseen, jonka laitoin verhoklipsuilla tankoon kiinni. Vaahteraruusuja sijoitin kiinnittämään risuja toisiinsa, niin että verho on ikkunan kokoinen. Jos sitä voi verhoksi sanoa. Jonkinlainen ekoverho se lienee kumminkin.

Kirpparilta ostin parilla eurolla kahden peiton pussilakanan. En tiennyt, mihin sitä käytän, mutta kotona keksin. Päällystin sohvani uudelleen, en ommellut kiinni, mutta se pysyy hyvin paikoillaan. Ainakin, jos sohvalla ei istu. Ja olen siinä jo istunut, eikä se mihinkään liikkunut.

Meri myrskysi niin, että roikuin kolmen rukouksen ajan (=Isä meidän, Herran siunaus Israelille, sota-asu) laiturin portaiden kaiteissa. Aallot roiskivat vettä niskaani, mutta minullapa oli uimalakki, joten en ollut moksiskaan. Vähän vaan haukoin henkeäni. Olisi pitänyt kyllä mennä oikein uimaan, tai ainakin yrittämään, kroppa ikään kuin vaati sitä jälkeen päin. Seuraavalla kerralla hyppään sekaan, vaikka loiskina olisi kovempaa.

Johan tokeni päänsärky kylmässä vedessä.

Päivän oivallus Raamatun äärellä, Jesaja 33:22:
"Sillä Herra on meidän
- tuomarimme
- johdattajamme
- kuninkaamme;
hän pelastaa meidät."

Laitoin itse ranskalaiset viivat, niin teksti selkiytyi; voit katsoa omasta Raamatustasi, kuinka teksti on siellä. Meillä on mahtava kuningas, joka on apumme aivan vahva, kuten Sana ilmaisee asian.

Danilo Vallan eilisen päivän tekstinosa hänen Vuosikirjassaan puhuu samasta asiasta, josta kerroin viimeksi lukemani kirjan kohdalla, Ensimmäinen kosketus, Deveraux (2007):

Valla kirjoittaa:
"Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa julistettiin, että Pyhä Sana ei ole yksin auktoriteetti, vaan se tulee rinnastaa Pyhän Tradition kanssa. Eli katolisen kirkon perinteet selittävät Raamattua ja Raamattu ei ole yksin totuus.

"On todella surullista nähdä, miten Raamattu nostetaan valokiilaan uskonnollisten, ateistien, näyttelijöiden, laulajien, ortodoksien, liberaali-protestanttien, muslimien, ym. taholta, ja kuitenkin nämä samat kieltävät sen teoillaan!"

Mainitsemassani kirjassa yksi mies luki Raamattua, mutta sen ei kerrota mitenkään vaikuttaneen häneen, eikä se näkynyt hänen elämässään mitenkään. Vastaavasti päähenkilön kerrotaan käyneen kirkossa, mutta vaikutusta sillä ei ollut. Jonkinlaista harrastelua se oli molemmilla.

Raamattu varoittaa meitä 2 Tim 3:5:
"Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta."
Paavali kertoo, millaisia ihmiset ovat lopun aikana; voit lukea lisää kyseisestä luvusta. Kaikki tuo sopii omaan aikaamme hämmästyttävän hyvin.

Kuuntelin maanantai-iltana dei-kanavalta tulevaa Päivi Kyyrön haastatteluohjelmaa. Haastateltavana oli Salme Blomster, psykologi. Hän kertoi tosi hyviä asioita, mutta olen niin väsynyt, etten muista mitä. Kerron toiste, jos asiat palaavat mieleeni.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!

ja uudistunut sohvani!