18.09.2012 - Jos Herra on meidän puolellamme...

Yöllä myrsky, aamulla aurinkoista.

Luin Rinkka ja Rakas -blogia, jossa nuoret saivat rukousvastauksen yksinkertaiseen pyyntöön. Niinpä minäkin rukoilin äsken, että joku kolmesta petollisesta hiirestäni (pöytäkoneen osia) suostuisi toimimaan. Laitoin koneen päälle ja avot: ensimmäinen hiirulainen oli heti valmis kuin Mölperi sotaan.

Kirjoitelmissani lainaan suoraan Eila Kurkelan tekstiä. Siinä oli itselleni tälle päivälle sanoma: ole uskollinen Jumalallesi, luota Jumalaan. Kaikki käy parhain päin, vaikka ei siltä tunnu ja voimat ovat menneet!

Flunssa-pakana jatkaa voittokulkuaan lannistusyrityksistäni huolimatta ja sekin on otettava Jumalan kädestä. Tuntuu, että minun pitäisi kyetä rynnistämään vähitellen työmarkkinoille, mutta ei minusta ole ajattelemaan asiaa, ennen kuin flunssa väistyy.

Huomenna aloitan terapian. Tarkoitukseni on käydä käsiksi asiantuntijan kanssa virtahepoihin ja voimaimureihin, jotka syövät voimani ja vääristävät käsitystä itsestäni. Liiallisesta uhrautumisesta olisi kasvettava terveeseen käsitykseen omasta jaksamista.

Asioiden ajatteleminen on niin työlästä, että pakenen lukemiseen ja tekemiseen. En halua enkä jaksa miettiä mitään yksikseni. Minulla ei ole voimaa siihen.

Sain hylkypäätöksen osatyökyvyttömyyseläkehakemukseen. Lääkärintodistukseni oli huippupätevä ja vastasi käsitystä omasta tilanteestani, vaikka minun oli vaikea myöntää, että olen niin taakoitettu kuin olen: pakko kieltää, että kestän!

Hyvin yleistä on, että hakemukset hylätään, ainakin ensimmäisellä kerralla. Tarpeeksi lannistuneet karsiutuvat jatkamaan haahuilemistaan, jos eivät jaksa nousta taistelemaan. Itsekin meinasin saman tien rynnistää töihin: samahan on kuolla saappaat jalassa, mitä väliä. Jos kerran minun odotetaan jaksavan, niin enhän toki uskalla vastustaa niin ajattelevia.

Pakko uskaltaa, en jaksa rynnistellä. Tottahan minä itsekseni kotonani touhuilen, mutta on aivan eri asia toimia vastuullisesti muut huomioon ottaen työyhteisössä. En jaksa ottaa muita huomioon, en vaan jaksa.

Soitin sairaalaan, Ari voi kuulemma hyvin. Lähetin terveisiä, että minulla on häntä ikävä, mutta en voi ainakaan muutamaan päivään tulla, kun olen flunssassa. En toki halua nyt mennä tartuttamaan tätä flunssaa, enkä jaksakaan mennä, kun Ari on saanut olla pitkään ilman kuumeilua ja antibiootteja.

Lähden hakemaan auton ammattikoulun kauneushoitolasta. Se on vahattu ja kiillotettu kauniiksi. Työ oli tavallista hankalampi, sillä autoparkani ei ole saanut moista hoitoa koskaan.

Kenties käyn säikäyttämässä flunssaani meressä tänään, sitten kun saan auton alleni. Toissapäiväinen pulahtaminen ei mielestäni huonontanut tilannetta mitenkään. Ja saisinpahan hyvää mieltä bonuksena.

"Herra, mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä ajattelet.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Ihminen on kuin tuulenhenkäys,
hänen päivänsä katoavat kuin varjo." Ps 144:3,4.

Tämän kohdan sain rohkaisuksi kirjoittaa tilanteestani. Ja seuraavan jakeen luin aamulla ja se myös antoi voimaa tähän päivään. Kenties se antaa sitä sinullekin, arvoisa lukijani!

"Tämä tehtävä on sinulle liian raskas.
Sinä et voi suoriutua siitä yksinäsi."
-Jetron puheesta Moosekselle, 2 Ms 18:18