17.09.2012 - ... että teidän rakkautenne kasvaisi!

Sateinen päivä, myrskyinen iltayö, kun kirjoitan tätä. Otsikko Fil 1. luvusta.

Liian pitkä romaani kesken lukemisen. En tahdo ehtiä kirjoittaakaan. Kirjassa on lähes 700 sivua, vajaa parisataa jäljellä. Sain kiskaistua itseni irti sen lumoista, vaikka lujille otti.

Eilen olin tosi kuopassa, kun flunssa oli rajusti päällä, mutta tänään se tuntuu alkavan hiukan hellittää. Olen nakellut tyrnejä pakasteesta suoraan suuhun, höyryttänyt ja napsinut lääkkeitä. Mutta aikansa nämä flunssat kestävät.

Kirjoitan taas pikkuläppärillä. Kolme hiirtä on minut jo pettänyt pöytäkoneella. Aivan liikaa hiiriä minun makuuni. En osaa laittaa niitä koneeseen kiinni niin, että ne toimisivat. Kursori ei joko liiku ollenkaan, tai liikkuu, mutta mitään ei tapahdu. Kerrassaan raivostuttavaa. En jaksa edes sanoa asiasta jälkipolvelle.

Aamulla sää oli aivan kunnollinen, kun vein auton ammattikoululle kaunistautumaan. Kun piti mennä Triangeliin parin kilometrin päähän, satoi kaatamalla, kuten myös paluumatkalla.

Punainen pellavapaitulini, ppp, näyttää huomattavasti hemaisevammalta ylläni kuin tuossa seinällä roikkuessaan ilman minua. Pientä fiksausta teen vielä, mutta sitten se on valmis. Olen hyvin tyytyväinen taiteelliseen luomukseeni, väriin, kankaaseen ja lopputulokseen.

Sain käsityöpiirissiä apua paitulin suhteen, mutta tein sittenkin homman omin nokkineni. Sanoin, ettei siitä tarvitse tulla säädyllisen näköistä, tasahelmaista tai sen näköistä, että se on ostettu kaupasta. Se saa näyttää minun näköiseltäni retaleelta. Otatan kuvan, jahka luomus on ihan valmis.

Aivastuttaa ja yskittää siihen malliin, että on lopetettava tältä erää. Olen jo sata kertaa menettänyt kirjoittamani kappaleen, kun olen painanut väärää näpykkää, kaikki on tallentamaton on häipynyt. Todella hermoja raastavaa.

Ajattelin kirjoittaa Danilo Vallan kirjasta monia mielenkiintoisia asioita, mutta en jaksa otella enempää, joten sanon vain hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!