31.08.2012 - Salatut hän paljastaa!

Sadetta jossain vaiheessa päivää, mutta lämmintä edelleen. Merivesi +16 astetta. Kellumislämmintä.

Rukoilin illalla, että jos minun pitäisi mennä kahdeksaksi viemään Aria hammashoitajan pakeille, niin heräisin taas kuuden jälkeen kuten yleensä. Heräsin vähän ennen kahdeksaa, joten en mennyt. Oli mukava, kun en ollut herätessäni valmiiksi väsynyt!

Aamulenkki jäi tekemättä, mutta lähdin pyöräillen uimaan. Jokin pariskunta istui halailemassa yleisellä laiturilla. Sehän on ihan somaa sikäli kuin on oma kulta kainalossa eikä toisen. En tiedä, miten oli tässä tapauksessa. Eilisen teeren poikia ja tyttöjä nämä lempijät eivät olleet.

Kun polskutin meressä ja lähestyin edellä mainittua laituria, minun oli pakko vähän viilentää pariskunnan tunteita. Tanttamainen ele, kieltämättä. Piilokamera! hoilotin, ja ilmatila lisääntyi kummasti näiden kahden välillä. On noloa tirkistellä, joten parempi pitää meteliä.

Mielellänihän minäkin siellä laiturilla istuisin Arin kanssa halailemassa, mutta kukaanhan ei voi kaikkea saada. Muista kuin Arista en välitä tässä merkityksessä.

Pariskunta häipyi vähin äänin ja lähtiessäni pois näin heidät toisessa paikassa, mutta eipä ollut uteliaita tanttoja lähettyvillä huutelemassa.

Soitin sairaalaan ja hoitaja kertoi, että Arin hammashoitoaika jouduttiin siirtämään, kun hoitajia oli niin vähän, eikä häntä ehditty viedä sinne. Tuo varhainen aika oli huono. Hoitaja oli pahoillaan, mutta uusi aika on sentään joulukuulle vähän myöhemmin päivällä.

Arin kanssakin juttelin iltapäivällä, kun hänen siskonsa oli käymässä Arin luona. Tai minä puhuin, mutta kuulin kyllä Arin olevan toisessa päässä. Ja Heli vastaili Arin puolesta. Ari voi edelleen hyvin!

En meinaa uskaltaa sanoa ääneen, mutta kohta on neljä kuukautta siitä, kun Arille aloitettiin viimeisin antibioottikuuri! Alamme hipoa ennätystä! Viime lokakuusta tammikuulle oli 3,5kk antibioottien väli, mutta sen jälkeen olikin neljä kuuria peräjälkeen.

Pitäisikö minun loukkaantua: kun olen harventanut käyntejäni sairaalassa, Ari sen kuin voi mainiosti! En loukkaannu, vaan olen syvästi kiitollinen Jumalalle: hän on osoittanut huolenpitonsa meitä kohtaan pitämällä Arista huolta ja näyttämällä minulle, kuka tässä lopulta hoitaa asiat parhaiten! Minähän luulen aina olevani kaikesta vastuussa.

Voi minua! Roomalaiskirjeen 7:24- Paavali puhuu minusta:

"Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."

Eilan Kurkelan kirjan teksti seuraa näköjään oman elämäni kulkua! Kenties sinäkin, arvoisa lukijani, olet lukenut Kirjoituksistani hänen tekstiään? Kirjoitan sinne lisää, sillä saan itse vastauksia ja arvelen, että Jumala puhuu kenties jollekin muullekin saman sanan kautta. Lopulta meidän ihmisten elämänkulku on hyvin samanlaista, vaikka kuljemmekin eri lailla reunustettuja kujia ja katuja.

Voi hyvin ja nuku makeasta, hyvä lukijani!