19.08.2012 - Sinulle kiitos, Isä, maan ja taivaan!

Aamulla pilvistä, ja sää muuttumassa raittiimmaksi, mutta ei sadetta Vaasassa. Otsikko virrestä 326.

Aamu-uinti ennen kirkonmenoja. Kirkossa nautin virsistä, saarnasta ja ehtoollisesta. Istuin yksin, olin Jumala seuranani.

Pikaisen ruokailun jälkeen kotona menin naapuruston pihakirppikselle Amekin kanssa. Pihakirppikset ovat mukavia! Saimme niistä esimakua Kristiinankaupungin markkinoiden yhteydessä, kun siellä oli useita pihoja avattu yleisölle.

Nytkin nautimme kahvit koivun katveessa. Sää alkoi eilen hiukan "syksyyntyä" ja tänään oli selvemmin raitista. Kuitenkin olen tepastellut edelleen pihallamme paljain jaloin. Viimeksi äsken iltamyöhään, kun kävin katsomassa, miltä ikkunavaloni näyttävät ulkoa päin.

Juttelin samalla mukavan naapurini kanssa ja kiersin talojen ympäri.

Aamuisin tapaan mennä tutkimaan kukat ja kastelemaan ne, usein yöpaita päällä heti herättyäni. Katolta tulee ämpärillinen vettä yön aikana rännistä, sillä kosteutta on niin paljon jo ilmassa. Tänä aamunakin luulin, että on satanut, kun oli niin märkää.

Eilen tein piirakan pihamme raparpereista, viinimarjoista ja kourallisesta vadelmia. Meillä on harvinaisen ihana maalaispiha lähes keskellä kaupunkia!

Naapuruston pikkupoika oli pessyt pyöränsä kastelukannun vedellä. Sanoin, että luultavasti hänen pyöränsä alkaa kasvaa, sillä vedessä oli kastelulannoitetta. Poika vähän säikähti, mutta paljastin, että pyörä tuskin sittenkään alkaa muuttaa muotoaan.

Aamupäivällä kuvittelin olevani lähes elämäni kunnossa, mutta iltapäivällä mietin, miten ollenkaan selviän käymään ikinä Nivalassa sukua tapaamassa, kun ajatuskin jo rasittaa. Nukuin sohvalla pihakirppiksen jälkeen ja olin monta tuntia "pois pelistä". Elvyin kuitenkin vielä kirjoittamaan ja puuhailin pikku juttuja. Kuten kiinnitin lampun kirjahyllyyn ruuveilla.

Luin pitkästä aikaa hartauskirjojani tänään, ja Cowmanin Virtoja erämaassa -kirjan teksti puhutteli. Hän kertoo sadun Surusta ja Ilosta; kuinka ne eivät voineet kohdata ja ymmärtää toisiaan. En ole näinä vuosina ymmärtänyt tätä tekstiä, mutta nyt se avautui.

Suru ja Ilo kohtasivat Hahmon ja pyhä pelko valtasi heidät. Suru näki Jeesuksen ilon Kuninkaana, Ilo taas surun Kuninkaana. Suru suli pois kuolemattomaan rakkauteen ja iloon, ja Ilo sanoi:
"Suru Hänen kanssaan on suloisempaa kuin mikään ilo, jota olen koskaan kokenut."

Ja ne totesivat olevansa yhtä Hänessä ja itkivät ilosta, "sillä kukaan muu kuin Hän ei voinut yhdistää iloa ja surua."
Näin toteutuu se, mitä me kristittyinä koemme joka päivä:
"Murheellisina, mutta aina iloisina." 2 Kor 6:10.

Soitin sairaalaan ja lähetin Arille rakkaita terveisiä. Ari tuntui voivan tavanomaisesti. Jumala häntä runsaasti siunatkoon ja olkoon Pyhän Henkensä kautta niin läsnä, että Ari tuntee olevansa Jeesuksen sylissä täysin turvassa ja lohdutettuna.

Sitä rukoilen itsellenikin, kuten sinullekin, arvoisa lukijani!

On niin hyvät sanat ja lyhyet säkeistöt, että laitan koko virren 326 vielä rukoukseksi meille jokaiselle:

1.
Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

2.
Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

3.
Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

4.
Synnistä minut olet pelastanut,
käärmeeltä pään jo rikki musertanut.
Lahjoitit armosi ja rauhasi,
ne Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi.

5.
Armosta anteeksi suo kaikki tyynni
Kristuksen tähden syntini ja syyni.
Palvella sinua suo uskossa
ja anna autuus taivaan levossa, levossa.

6.
Suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä,
se yksin turvan antaa tuskan tiellä.
Se lohtu ainoa on vaivassa,
sen valo johtaa kohti taivasta, taivasta.

7.
Haltuusi uskon koko elämäni,
henkeni, voimani ja tehtäväni.
Oi, siunaa työni kunniaksesi
ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

8.
Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta
julistamaan taas armon avaruutta
ja valtaa, kunniaasi korkeaa.
Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa.

9.
Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.

Laurentius Paulinus Gothus 1633. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.