01.08.2012 - Älä luulottele olevasi viisas!

Tuulinen päivä. Kesä kääntyy kohti syksyä. Otsikko Snl 3. luvusta.

Sananlaskujen 3. luku on minusta aina yhtä puhutteleva:

"Poikani, älä unohda sitä mitä opetan,
pidä kaikki käskyni mielessäsi,
sillä ne kartuttavat päiviesi määrää,
antavat sinulle elinvuosia ja menestystä.

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta --
kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta
sekä Jumalalta että ihmisiltä.

Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle oikean tien.

Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.
Siinä on sinulle lääke,
joka pitää koko ruumiisi terveenä.

Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit,
kaikesta sadostasi paras osa.
Silloin varastosi täyttyvät viljasta
ja viini pursuaa puserrusaltaistasi." -Snl 3:1-10.

Olen ollut väsynyt tänään, mutta sittenkin päivä on ollut hyvä.
Pyöräilin varhain verikokeisiin sairaalaan. Kilpirauhaskoe, verensokeri, kolesteroli; ne ainakin tutkitaan.

Tytär lähti kanssani työstä päästyään Köklottiin, vanhaan kunnon kesäpaikkaamme. Se ei siis ole mikään meidän omistama paikka, vaan paikka, jossa olemme viettäneet elämämme kenties parhaita kesiä nuorimmaisteni ja ystäväperhe-Riiviöiden kanssa silloin, kun lapsemme olivat pieniä.

Nyt se oli metsittynyt aika lailla, sääsket olivat vallanneet mustikkamaat. Muinoin tepastelimme shortsit ja lenkkarit jalassa metsässä, eikä sääskiä näkynyt mailla, halmeilla.

Mustikat oli jo viety. Keräilimme rippeitä, muutaman litran saimme, kun koneella poimimme. Mutta reissu oli mukava: nautimme sapuskoita kivillämme istuen lämpimässä merituulessa sääskien ulottumattomissa - ainakin melkein.

Kotiin palattuani tapasin uuden naapurin pihassa. Kävin esittelemässä hänelle pesutilat ja varastot. Hykertelin tyytyväisenä, kun tyttö kehui pihaympäristöämme; "kuin Stundarsissa, niin paljon kukkiakin!"

Tero soitti juuri, kun sain viimeiset marjat peratuksi. On mukava jutella lastemme kanssa. Eilen puhuin Saran, 2v, kanssa. Hän puhua pajatti niin paljon, etten ehtinyt saada kuin puolesta selvää. Sen ymmärsin, että reppu on ostettu muskaria varten, ja koulussa ei saa puhua; pitää istua hiljaa!

Jälleen on aika mennä nukkumaan ja huomenna kenties suunnittelen lisää pussukoita. Tänään sain valmiiksi edellisen erän.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!