Kategoriat: Ajankohtaista

Nuorimmaisemme vihkiäiset 5.5. 2012. Meidän perhe.

Kesätuulta, lämmintä. Otsikko virrestä.

Päivä meni vähän häneksi, kuten yöllä aavistinkin.

Luin romaania puoli kolmeen asti, kun en voinut muka lopettaa. Olo oli sitten sen mukainen seitsemältä herätessäni. Oli otettava päiväunet keskipäivällä, mutta hyvä vaan, että pystyin nukahtamaan. Jokin aika sitten se ei olisi onnistunut, vaikka olisin ollut aivan räjähtänyt.

Yritin tehdä pussukoita, mutta ompelulanka katkesi valehtelematta yli kymmenen kertaa, ja se on liikaa. Ehkä käyttämäni muovi oli sellaista, ettei kone tykännyt ommella sitä. En viitsinyt enää jatkaa, kun ei kerran onnistunut.

Kävin maitokaupassa ja iltapäivällä kirjastossa lukemassa viime päivien Pohjalaiset. Sen jälkeen ajelin uimaan. Istuin jopa laiturin penkillä kai tunnin ja juttelin toisten uimarien kanssa. Minusta alkaa tulla rento!

Pöytätietokone temppuilee aina vaan. Nuoli ei siirry, vaikka tärisytän hiirtä kuinka. Painelen nappuloita ja vaihtelen pattereita näppäimistöön ja hiirulaiseen. Ärsyttävää. Niinpä harjaannun tämän naperoläppärin käytössä, toivon sitä.

Terhi soitti alkuillasta, mukavaa! Hänellä on ensimmäinen työviikko takana Abb:n eräällä tehtaalla assistenttina. Kutsuin tyttären miehineen syömään luokseni, sillä olin juuri paistanut jauhelihaa paistinpannullisen ja ostanut kaupasta pita-leipää. Kiva, kun he jaksoivat poiketa ja ruoka maistui. Saimme vaihtaa kuulumisia ja rukoilla yhdessä.

Huomenna menemme, jos Herra suo, Tarzanin kanssa rantakirppikselle myyntihommiin. En odota suuria, sillä ei minulla ole ihmeellistä myytävääkään: lähinnä pussukoita ja kirjojani, vähän jotain muuta. Mutta parasta hommassa onkin viettää aikaa ulkona hyvässä seurassa ja tavata tuttuja.

Nukkumaan olisi siis mentävä, että jaksan herätä.
Herra siunatkoon sinua, hyvä lukijani!

Auton peräkontissa on tunnelmaa. Särkänniemen parkkipaikalla; itse ottamani kuva, ilme vähän nulju.