26.07.2012 - Ole uskollinen kuolemaan asti!

Kesätuulta, lämmintä. Otsikko Ilmestyskirjasta.

Olipas hauska päivä eilen. Toimin hovikuskina tuttavaperheelle, joilla oli auto, mutta puuttui ajaja. Minulla oli rohkeutta ajaa. Sen myös tein perusteellisesti ja paikoitellen näköjään liiankin reippaasti.

Harvoin kuulen kenenkään saaneen ylinopeussakkoja, tai sitten ihmiset ovat fiksuja eivätkä kerro. Kuuluisuudet ovat asia erikseen; heille lehtiin pääsy on välttämätöntä keinolla millä hyvänsä.

Valitettavasti joillekin tavallisillekin paksupäille tulee silloin tällöin postia poliisilta, että tulikos ajettua TURHAN lujaa kuudenkympin alueella. Ja sitten nämä tavikset saavat pulittaa pennosistaan rötöstään vastaavan summan.

Kuka käski jutella vierustoverin kanssa sen sijaan, että olisin iltamyöhällä silmät päässä kiiluen seurannut, milloin mitäkin vauhtia on muka ajettava. Tässä iässä ei kahta asiaa toimiteta enää samanaikaisesti.

En vetele herneitä nenääni kuitenkaan, vaan kiitän Jumalaa peltipoliiseista ja elävistäkin sellaisista, joiden tarkoituksena on ohjata ihmisiä ajamaan varovaisesti. Vaikka ei niin huvittaisikaan kiittely tässä nimenomaisessa tapauksessa.

Olimme siis Tampereella eilisen päivän. Lähdimme puoli kahdeksalta ja palasimme puolilta öin. Muu väki kiirehti Särkänniemeen, mutta minä istuin ojan penkalle syömään kanankoipia.

Eväistä vetristyneenä pinkaisin kotitekoinen kartta kourassani kaupungin vilinään. Koko päivä aikaa nuuskia kirpputoreja!

Poikkesin ainakin seitsemässä puljussa: kolmessa Pelastusarmeijan, kahdessa Fidan ja joissakin muissakin. Löysin aarteita, se on selvä!

Välillä istuin Jeesus-kahvilassa kirkon kupeella jalat viereisellä tuolilla varpaitani lepuuttaen, toisessa paikassa jalat samassa asennossa pehmisjäätelöä nuoleskellen. Jossain vaiheessa nautin termospullokahveja ja lopuksi kuvassa olevan tehoaterian: mustaamakkaraa mahan täydeltä. Johan elpyivät kuivettuneet luuni!

Lukusalissa joen varrella, Puutarhakatu yhdessä istuin pari tuntia lehtiä lukien ja vettä hörppien. Seurasin samalla miestä, joka muotoili kuvaa vanhasta, lukevasta miehestä huomaamattomasti ja hiljaa. Toki hiljaa olivat kaikki ja keskittyivät vain lehtien lukuun, elleivät tutkailleet ihmisiä välillä kuten minä.

Odottelin tunnin verran parkkipaikalla perhettäni huvipuistosta. Koska jalkani olivat väsyneet kävelystä, keksin oivallisen istumapaikan itselleni. Kömmin auton peräkonttiin, jossa on verkko koiria varten penkkien takana ja sain ojentaa jalkani suoraksi.

Väliäkö sillä, istuuko peräkontissa koira vai eukkopaha? Lokoisaa siellä oli kökötellä ja juoda limsaa lystikseen. Virkkasin tietysti samalla ja nautin sadekuuroista, jotka olivatkin herkässä eilettäin: aina vähän päästä ripsutteli vettä.

Sää oli joka tapauksessa mitä ihanin koko päivän: hihattomalla paidalla tarkenin mainiosti, aurinkolaseja en juuri tarvinnut, raikas tuuli virvoitti niin ettei tullut huono olo. Oikea kesäsää, nautin suunnattomasti, kuten koko päivästä kaikkineen. (Lukuunottamatta "valokuvausta" Laihian keskustassa.)

Paluumatkalla kävin uimassa Ikaalisten kylpylän viereisessä järvessä sillä aikaa, kun lapset pomppivat jossain hökötyksessä. Hampaani löivät loukkua uimisen jälkeen autossa. Nolotti: minä, joka käyn joka päivä meressä enkä palele siellä koskaan! Mutta on eri asia karahuttaa pyörällä tai kävellen uimapaikalle kuin ajaa autolla pukukopin viereen.

Olin onnellinen, että pääsen kotiin omaan vuoteeseen nukkumaan. Ja jopa sain unen aika pian, kun sinne asti selvisin. Pelkäsin hieman, että kierrokset jäävät päälle ja kukun aamuun asti, mutta ehei.

Seitsemän jälkeen pongahdin ylös uuteen päivään. En kovin virkeänä, mutta selvästi hengissä kuitenkin.

Tänään onkin sitten kalustettu! Amekki tuli katsomaan, millaiseen asentoon olin tällännyt verhoni ja kuinka sopi uusi pikkupöytä tupaseeni. Hän arveli tutkaillessaan kotiani, että nurkassa oleva iso hylly voisi olla kiva toisin päin. Olin samaa mieltä.

Tuumasta toimeen. Ahersimme hiki hatussa vartin, ja johan oli pöytäkin jälleen eri ikkunalla, penkkilaatikko toisella, sohvat eri vinkkelissä ja lankakori eri paikassa.

Keksin Amekin lähdön jälkeen, että toinen sohva, se ryöväämäni, mutta sittemmin lahjaksi saatu, siirtyi metrin verran seinää kohti. Kulkuaukko muuttui eri kohtaan. Saa nähdä, miten käy, kun Amekki tulee seuraavan kerran? Alkaako jälleen kalustus.

Hulluttelu kodin sisustuksen suhteen on mukavaa, kun ei tarvitse keneltäkään kysellä, miten joku kapistus pitäisi olla. Voin siirrellä vaikka joka viikko/päivä sohvan eri paikkaan, eikä kukaan nokkaansa napauta. Aikoinaan kotonani kaiken piti olla aina samalla lailla, joten liekö kyseessä vastaveto siihen asiaan. Alitajuisesti, ei tietoisesti.

Nyt painelen nukkumaan päin, kunhan käyn kastelemassa kukkaset ulkona.
Makoisia unia tai virkeää päivää, arvoisa lukijani, milloin sitten luetkin tätä!