15.07.2012 - Lepopäivä!

Puolipilvistä, mukava sää. Miniälle onnittelut syntymäpäivänäsi!

Pyöräilin uimaan aamulla varhain. Kelluin meressä, joka oli täysin tyyni. Pyhäaamun hiljaisuus ja rauha lepäsivät veden ja itseni yllä. Taivaalla oli pieniä valkoisia pilvenpalleroita.

Yhtäkkiä huomasin sateenkaaren puolikkaan pilvien raoista. Vielä toisenkin! En ole varma, oliko kyse saman kaaren kahdesta eri reunasta, mutta se ei yhtynyt ympyräksi kuitenkaan. Ehkä kyse oli kahdesta eri sateenkaaresta.

Aika pian aurinko nousi ylemmäksi, ja sateenkaaret hävisivät valon lisääntyessä taivaalla. Ihmeellinen Jumalan puhuttelu minulle!

Näkyä katsellessani tuli mieleeni Jumalan lupaus: koskaan en enää anna veden tuhota maanpiiriä. Koin, että sateenkaari oli minulle Jumalan huolenpidon lupaus. Koska niitä oli kaksi, Jumala sanoi, että asia on varmasti niin.

Raamatussa toisto tarkoittaa alleviivausta. Lukijan tulisi nähdä, että kyse on tärkeästä asiasta, ja siksi se toistetaan. Niinpä minäkin sain kaksi sateenkaarta, että uskoisin lupauksen olevan totta: kaikkinainen huolenpito on Jumalan puolelta varma.

Minulla on turvallinen ja hyvä olo. Tiedän, että kaikki tapahtuu minun ja rakkaitteni parhaaksi, mitä tapahtuukaan.

Vieläkin on eilisestä markkina- ja ystävätapaamisesta hyvä mieli. Se oli onnellinen päivä! Juttelin siitä ystäväni kanssa, kun pyöräilimme tänään kymmeneksi kirkkoon, jossa oli konfirmaatiomessu. Sen jälkeen tarjosin kahvit ystävälleni, rukoilimme ja rohkaisimme toisiamme elämään luottavaisena ja uskoen.

Korjailin parin päivän takaista ajankohtaisjuttuani. Tarkemmin luettuani siinä oli kohtia, jotka saattoi lukea väärin, kuten Hannalle kävi. Kirjoitin, että minulla on vierellä ihminen, joka tukee. Viittasin sillä edellä mainitsemaani tyttäreen, mutta siitä saattoi saada käsityksen, että kyse on kenties jostain muusta ihmisestä - vaikkapa jostain ihastuksesta.

No niin, jääköön taas tuo aihe, sillä se väsyttää minua. Mutta on minun sitä puitava, sillä on ikävä, jos asia jää vaivaamaan minua. Silloin en uskalla kirjoittaa mitään nuuskimatta suurennuslasin läpi joka riviä peläten, että joku voi käsittää väärin! Näin on myös lukijan tehtävä, jos ei tiedä, mitä tekstistäni pitäisi ajatella. Sen voi tehdä myös sähköpostilla, jos haluaa.

Meille ihmisille on onneksi annettu kyky puhua, kysellä, kyseenalaistaa, ilmaista mielipiteemme ja tuoda se julki. Vain tällä tavalla opimme tuntemaan toisia ihmisiä paremmin, ja voimme korjata vääriä käsityksiä ja luuloja. Kiitos siis vielä Hannalle, (jonka toivon laittavan minulle sähköpostia ja kertovan todellisen nimensä - se olisi minusta ystävällistä ja kivaa, mutta enhän toki voi sitä vaatia.)

Kävin toistamiseen uimassa illalla. Pyöräilyä kertyi. Vielä on lankku, eli mahajumppa tekemättä. Muistutapa, Kaisa, että näytän sinulle lankut, kun tapaamme ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani!

jk. Tänään kuulin, että joidenkin kenkien pohjat yksinkertaisesti vain hajoavat, jos kenkiä ei käytetä koko ajan. Eräälle rouvalle oli käynyt niin kahdesti ja minulle kävi niin eilen.

Ja muistan tapauksen, jolloin kuoropojan kengät hajosivat, kun hän asteli estradilta pois. Poika loi kauhuntäyteisiä katseita äitiinsä, sillä kengistä jäi palasia lattialle joka askeleella. Ulkoportailla pohjia ei ollut enää ollenkaan. Poikaparka!