22.06.2012 - Ja suvi suloinen!

Viime hetkellä teksti hävisi. Uusiksi meni.

Aamulla uimaan ja nauttimaan juhannuksesta! Olikin hieno päivä monin tavoin.

Arin luo ajelin eväineni yhdeksi. Näennäisesti asiani ovat niin hyvin kuin ne voivat olla tässä tilanteessa, mutta olin surullinen. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että puolisoni on vakavasti sairas. Minä vietän juhlapyhiä kuten arkeakin yksin, erossa puolisostani, jonka kanssa haluaisin jakaa koko elämäni.

Istuimme nelisen tuntia parvekkeella, ihanien kukkien keskellä kuunnellen Raamattua ja Herriotin romaania. Tero ja Karoliina kävivät vierailulla luonamme. Hoitajat aikoivat laittaa Arin vuoteeseen viiden jälkeen, kun lähdin kotiin.

Soitin vielä perään, että hoitajat katsoisivat Arin korvan taustaa. Se oli auki, märkä ja helposti paheneva, jos ei sitä saada kuivaksi. Unohdin sanoa asiasta hoitajalle, kun huomasin Arin korvia puhdistaessani sen.

Ystäväni Amekin kanssa pyöräilimme Räätälinsaareen eväinemme. Istuimme penkillä ja nautimme kauniista kesästä. Keski-ikäisiä pariskuntia kulki käsikädessä tai muuten vain yhdessä ulkoillen ja nauttien valosta ja lämmöstäkin, jota raitis tuuli kyllä verotti. Nuori perhe kulki peräkanaa ongelle; isä, lapset ja äiti.

Kävin uimassa toistamiseen; Amek luki romaania sen aikaa.

Kotona kävin vielä saunassa, tai paremminkin suihkussa pesemässä hiukseni.

Istuin myöhemmin keinussani ulkona ja luin romaania. Paistoin kalaa ja söin samalla, kun luin edelleen. Pesin yhden lastin pyykkiä ja kuivatin rummussa. Isot mattoni ovat vielä ulkona kuivumassa. On ollut suotuisa kuivatussää: tuulinen ja poutainen.

Nimipäiväkirja kertoo tänään:

"Paula, Liina, Pauliina"
"Vuosisadan alun Pauliinan sukulainen on latinan Paulus, sittemmin Paulinus. Vuonna 1950 nimi `pantiin kahtia`ja saatiin Paula ja Liina.

"Paulaa tosin pidetään Paulin sisarnimenä, ja jo Agricola mainitsee Rukouskirjassaan `Paula Neitzyen`. Nimen käyttöä on vakiinnuttanut sen sivumerkitys `ansa, pyydys`.

"Liina puolestaan on kokonaisen nimiryhmän - Pauliina, Karoliina, Eveliina jne. -loppuhenkonen." -Kutsu vaikka kukkaseksi; toimittanut Pirjo-Riitta Syrjänen.

Kaunis synnyinmaan virsi 574 sopii mainiosti juhannusyönä laulettavaksi ja luettavaksi, ja sen myötä toivotan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.

2.
Oi kuulautta taivaan,
ei yötä ollenkaan!
Luot, Herra, työhön, vaivaan
katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme
ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän, jonka syömme,
ja mieliin toivon luot.

3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.

4.
Annathan taivaassasi
sen suven autuaan,
kun, Herra, lapsiasi
käyt maasta noutamaan.
Nyt kansasi on tuhkaa
päiväsi polttamaa.
Ei siellä syksy uhkaa,
ei sinne talvi saa.

5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.

6.
Soi siellä virret toisin
kuin täällä milloinkaan,
kun kasvoin aurinkoisin
me käymme laulamaan.
Ja siksi armon alla
tahdomme vaeltaa,
kun tiellä vaikealla
maan helle uuvuttaa.

Wäinö Havas 1938, pain. 1944. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.