Kategoriat: Ajankohtaista

Äitin pelakuut porstuan ikkunalla. Liina on piristävä; äidin virkkaama.

Kolea, vesisateinen päivä. Otsikko Psalmista 121.

Palasin kotiin reissultani tänään. Kuin olisin ollut kauankin poissa, sillä monenlaista ehti tapahtua.

Pyhäaamuna porhalsin Jyrkin perheen kyydissä Nivalan kirkkoon veljentyttären rippijuhliin. Kävin isän haudalla, nimi oli kaiverrettu sukuhautaan. Kuolema on selvä ja konkreettinen.

Kuolema yritti niittää satoaan perjantai-iltana, kun nuoremme ajoivat Vaasaan luokseni. Edellä ajanut auto oli yllättäen väistänyt pientareelle, ja samassa Jyrki oli huomannut, että vastaan ajaa auto heidän kaistallaan.

Jyrki sai myös käännettyä auton tien sivuun ja vastaantulija ohitti heidät samalta kaistalta.

Kiitos Jumalalle, että itsemurhaiskijä ei onnistunut - vai liekö kyseessä huumeinen tai humalainen kuljettaja? Joka tapauksessa vastaava tilanne oli sattunut jokin aika sitten, jolloin itsemurhaaja tappoi itsensä ja vastaantulleen auton kuljettajan.

Nuoret olivat järkyttyneitä tapahtuneesta, poliisille meni ilmoitus.

Palasin illansuussa kotiin matkatavaroitani kädet pitkällä raahaten. Kotiutumiseen on mennyt koko ilta. Menin kastelemaan ulkokukat, varasin pyykkituvan ja pesin lokkien ulosteet saunan kuistilta. Sirottelin pippuria kuistin nurkkiin. Toiveenani on, että lokit ovat herkkähipiäisiä, eivätkä siedä pippurin hajua ja täten käyttävät jotain muuta paikkaa ulkohuoneenaan kuin saunan kuistia.

Olen lukenut romaania koko illan, vaikka tekemistä olisi ollut. En vain jaksanut ajatella mitään, joten luin ja luin. Kirja on tosin sen arvoinen, ja olen väsynyt.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!

"Herra ohjatkoon sydämenne
Jumalan rakkauteen
ja Kristuksen kärsivällisyyteen."2 Tess 3:5

Manu-kissa, jota Sara sanoi Namu-kissaksi keväällä, mutta nyt sana meni jo oikein.