15.06.2012 - Kun kaikki muu häviää, vain Jumalan armo jää!

Liekö sade tulossa. Tuulee, puolipilvistä.

Eilen myöhään teksti oli valmiina, mutta onnistuin hävittämään sen. Mikään ei ole pysyvää eikä kestävää tässä maailmassa.

Samoja asioita on mahdotonta kirjoittaa uudestaan, kun olen ladannut tekstiin itseni. Mutta jatkuvasti tapahtuu uutta, joten miksipä tarttua entiseen! Sillä "entinen on mennyt, minä luon uutta", sanoo Jumala.

Tänään lapsenlapsemme täyttää kaksi vuotta. Soitin ja onnittelin lapsukaista. Illalla myöhään heidän perheensä onkin luonani, jos Herra suo ja matka onnistuu.

Aiomme juhlia viikonloppuna monia asioita:
- Saran syntymäpäivää
- Tatun valmistumista diplomi-insinööriksi
- Terhin saamaa työpaikkaa
- Terhin ja Tatun saamaa kotia

Pyhäaamuna ajelemme Nivalaan, jossa juhlimme veljeni toiseksi nuorimman, neljänneksi vanhimman tyttären rippijuhlaa. Ajamme suoraan kirkkoon ensiksi.

Eilisen päivän olimme torilla Tarzanin kanssa. Saimme aurinkoa ja rusketusta, mutta myynti oli heikkoa. Torilla oli kyllä hiippailijoita, mutta saimme vain muutaman kolikon yli sen, mitä puolikas toripaikka maksaa. Se maksaa kahdeksan euroa. En ihmettele, ettei myyjiä paljon näy.

Rannassakin on kirppis, mutta odotamme heinäkuuta. Ehkä silloin koetamme onneamme siellä. Täytyy olla lämmin päivä, että rannassa tarkenee ja väki liikkuu.

Uimassa olen käynyt viime aikoina iltaisin. Pyykkini liehuvat narulla tänään. Menen Arin luo pian, ja kauppaankin pitäisi ennättää. Tarzanin luona juomme kesäkahvit illan suussa ystävien kanssa.

Toivon saavani pöytäkoneeni kuntoon, kun asiantuntija-apuni Jyrki tulee paikalle. Minusta on vähän noloa, kun perhe käy harvoin, ja heti poika joutuu korjailemaan äitinsä koneita. Mutta ei auta, kun en itse osaa.

Keskikesäisiä siunauksia sinulle, arvoisa lukijani, virren 462 sanoin:

1.
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.

2.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?

3.
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.

Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897. Säk. 3 Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938.