13.06.2012 - Koska minä elän, niin tekin saatte elää!

Aurinkoinen päivä. Otsikko Joh 14:19.

Ostin kaupasta nakkeja ja emännänjakkaran. Toin ensin nakit kotiin, kääntelin mattoja pyykkinarulla ja menin sitten hakemaan jakkaran kotiin. Eihän sitä nyt molempia ostoksia samalla kertaa.

Ehkä olisin juuri ja juuri jaksanut kantaa jakkaran nakkien ohella, mutta en muistanut. Jakkara ei käynyt mielessänikään sen koommin, kun otin sen kassalta mukaani. En tosin muistanut myöhemmin, olinko ottanut sen mukaani, mutta maksanut olin.

Kotona aioin nousta omalle keittiöjakkaralleni, mutta kun näin sen, pomppasin metrin ilmaan, sillä muistin jotain.

Perisuomalaiseen tapaan lupasin Jumalalle ummet ja lammet, kun syöksyin baanalle pyörälläni jakkarajahtiin. Ajoin melkein sisään kaupan ovesta eteiseen, josta olin ottanut reppuni säilytyslokerosta. Siellähän jakkarani kökötti keskellä kaupan eteistä, jonne olin sen kädestäni laskenut! Helpotti!

Kiitos Jumalalle: näin hän varjeli ostokseni, vaikka itse haahuilin ties mitä.

Tytär kutsui minut kylään päivällä. Kiertelimme heidän kotiaan ja tarkistimme pihapensaat. Söimme ja kahvittelimme sohvalla myöhemmin. Rukoilimme ennen kuin lähdin Arin luo sairaalaan. Sanomatta on selvää, että olen onnellinen, kun Terhi ja Tatu asuvat nyt samassa kaupungissa kanssamme.

Arin osaston parveke oli nätti, kun sinne oli istutettu pelargonioita kaiteelle laatikoihin ja lasitetut ikkunat oli pesty. Olimme siellä kauan, ja Ari jäi vielä, kun lähdin. Kuuntelimme Raamattua ja Herriotin kirjaa. Ari voi tavalliseen tapaan, ei mitään erityistä. Hänen jalkansa hieroin ja nostin jalkatuet ylös ennen lähtöäni, etteivät hänen jalkansa turpoaisi.

Kävin parissa kaupassa tutkimassa joitakin tuotteita ja kotona söin salaattia nälkääni. Salaatti on minun herkkuani nykyään.

Nakkiostos oli vikatikki. Totean asian syvästi murheellisena.

Lähdimme Amekin kanssa pyörällä Räätälinsaareen aikeenamme istua ja lukea mukavassa ilta-auringossa. Mitä vielä: söimme koko ajan! Itse vetelin viisi nakkia, vaikka ne olivat aika jumboja. Amek suostui syömään vain yhden. Harmittaa vieläkin, sillä olisin hyvin voinut syödä vain pari. Mutta eivätpä ole jääkaapissa sähköä kuluttamassa - se positiivinen puoli asiassa sentään on.

Huomenna olemme menossa torille Tarzanin kanssa tavaroinemme, mikäli sää suosii ja Herra suo.

Siunausta kesäpäivääsi, arvoisa lukijani!

1. Timoteuskirje 6. luvussa sanoo:

"... Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois.

Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.

Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon.

Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä."