11.06.2012 - Olkoon kiitoksenne ylitsevuotavaista!

Yöllä oli satanut ja aamullakin satoi, mutta jo aamupäivästä lähtien alkoi kirkastua ja loppupäivän paistoi aurinko.

Liekö kofeiinin puutosta, kun sairastin ankaraa päänsärkyä aamupäivän. Nivalassa ollessani join kahvia saman verran kuin kotona viikon aikana, joten elimistö elämöi, kun kotona join vain tavalliseen malliin.

Vaihdon ystävän kanssa puhelimessa ajatuksia pitkän kaavan mukaan aamulla, mutta pidimme varamme, että ehdimme rukoilla yhdessä ennen kuin hänen piti syöksyä ruuan laittoon.

Ompelin pussukoita aamupäivällä, ja sain neljä valmiiksi. Seuraavaksi aloitan taas alkutekijöistä uuden sarjan. Taidan tehdä useampia vaaleanpunaisia, sillä ne ovat olleet suosittuja.

Toivon, että tällä viikolla pääsisimme jo Tarzanin kanssa torille tavaroinemme. Minulle on kertynyt kirpputorikamaa, ja kirjojani toki otan mukaan kuten pussukoitakin. Jos ei sada ja on riittävän lämmintä, täältä tullaan Vaasan tori!

Soitin sairaalaan aamulla, ja Ari oli kuulemma oikein hyvässä kunnossa: ei ole yhtään tarvinnut imeä - on ollut siis limaton. Siinä vaiheessa tuntokarvani nousivat metrin verran päälaen yläpuolelle, eivätkä suotta: Arin limattomuus on yhtä kuin limaa keuhkoissa.

Menimme Arin kanssa ulos, Ari yski kuin hevonen. Lima roiskui peräseinään runollisesti ilmaistuna. Mutta ei hätää, hain uuden nenäliinapinkan ja toisen roskapussin.

Sääsket riehuivat lammen rannalla, joten tunti riitti minulle ulkoilua Arin kanssa. Sisällä jatkoimme oleiluamme: Ari yskimistä ja limailua, minä virkkaamista ja evästelyä.

Ari jäi vielä tuoliinsa istumaan, kun lähdin kauppaan. Nostin hänen jalkansa suoraan eteenpäin - tekemäni patjapötkyn laitoin hänen jalkojensa alle. Hieroin jalat ja jätin ne sukitta, mutta peiton alle. Vasen jalkaterä oli turvoksissa, mutta ei punainen tällä kertaa. Ari jäi kuuntelemaan Raamattua.

Oli ensimmäinen päivä pyöräillessäni, kun tarkenin ajaa ilman hihallista takkia. Tietysti minulla oli paksu villaliivi, jonka vedin kurkkuun asti, mutta sittenkin oli mukava, kun hyinen tuuli ei jäätänyt korvia.

Uimareissun tein vasta kuuden jälkeen. Aurinko paistaa illalla Hietasaaren laiturille ja vesi tuntui sopivan raikkaalle. En olisi malttanut tulla vedestä pois ollenkaan. Uin ilman uimalakkia ja kelluin monta kertaa. Välillä vesi tuntui takaraivoon kylmältä, mutta kaiken kaikkiaan en osaa kuvata kiitollista mieltäni. Voimistelin välillä paikallani. Jälleen ovat uikkarini narulla.

Istutin krasseja isoon muoviruukkuun. Harvensin niitä laatikosta, jonne kylvin siemeniä keväällä tiheään. Kastelin kaikki pihakukkamme tallin seinän vierellä ja tallin päässä ja täytin kastelukannut uudestaan. Talomme lapset leikkivät takapihalla.

Lokin poikaset ovat kuoriutuneet ja vanhemmat vartioivat kiljuen omiaan. Lapset ovat antaneet nimet poikasille. Seuraavat päivät ja viikot ovat aikamoista elämöintiä, kun isot lokit kirkuvat lapsiaan vahtien.

Aion ommella vielä tänä iltana, jos innostun. Lukemista minulla on yllin kyllin myös. Vaatekaapit pitäisi järjestää ja viedä sellaiset vaatteet kirpputorille, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Yksi kassi odottaa jo viemistä.

Huomenna menen ostamaan rippilahjoja nuorille, jotka konfirmoidaan tulevina viikonloppuina: Arin ja minun sisarusten lapsia lähinnä.

Siunattua alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani, virren 594 sanoin:

1.
Käy aavaa merta purtemme
ja myrsky meidät kohtaa.
Soi Herra tähden yöhömme,
se kulkuamme johtaa,
valaisee meitä valollaan,
tien näyttää rauhan satamaan.
On tähti sana Herran.

2.
Kun meren aallot kuohuvat
ja syvyys tahtoo niellä,
kun omat voimat loppuvat
vaarallisella tiellä,
niin muistakaamme Jeesusta,
hän käden meren kuohuissa
ojensi Pietarille.

3.
Jos vaivumme kuin Pietari
me epäuskossamme,
niin anna, Herra, kätesi
ja ole auttajamme.
Ah, uskoamme enennä,
niin meille aalto pettävä
on vuorenvahva pohja.

4.
Oi kiitos, Herra väkevä,
kun lohdutat nyt meitä
ja äänes kuuluu keskellä
myrskynkin säveleitä.
Sen sanassasi kuulemme,
ja itse olet luonamme
matkalla riemunamme.

5.
Suo, Isä, että suotuisan
ja hyvän matkan saamme.
Tuo takaa meren kuohuvan
taas rantaan synnyinmaamme.
Niin ohjaa meidät satamaan
ja kerran taivaan valkamaan
luo rakkaan Jeesuksemme.

Zachris Topelius 1869, 1880. Suom. Hilja Haahti 1902. Uud. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938.