10.06.2012 - Ilo Herrassa on minun väkevyyteni!

Koleaa, sadekuuroja - mutta sittenkin on kesä!

Terveisiä vaan reissusta! Tässä lyhyt yhteenveto, sillä kello on jo vaikka mitä.

Lähdin Anitan kyydissä Nivalaan. Ajoimme Lappajärven kautta. Kävin uimassa kunnon kierrokset järvessä. Hautausmaakierros ja eväsretki kuuluivat asiaan.

Tuskin olin päässyt äidin luo, kun veljeni soitti ja "komensi" meidät savulahnaa syömään. Teimme työtä käskettyä ja hyppäsimme pirssiin. Vastapyydetty ja juuri savustettu kala on varsinaista kesäruokaa ja vesi tulee nytkin kielelle.

Lauantaina kyläilin äidin kanssa ja meillä oli ikimuistoinen päivä Sirun ja Tuipun luona! Koko päivä oli erityinen Jumalan rakkauden osoitus minulle monella tapaa.

Helinää kävin tervehtimässä ja kahvikuppi poikineen tuli reissussa kiskaistua. Tai siis kupin sisällöt, jotka tietysti olivat kahvia tässä tapauksessa. Mitään muita "kuppeja" en harrasta.

Sunnuntaina, siis tänään, torkuimme äidin kanssa aamupalan jälkeen, kun väsytti makeasti. Radiosta kuului jumalanpalvelus.

Tajuntaani soljui saarnapuhe. Se oli sellaista tekstiä, että uni karisi silmistäni. Minäkeskeistä, humanistista höpinää, joka ei korottanut Kristusta. Suljimme radion.

Ajelimme mökille, sillä tahdoin uimaan. Tein kunnon kierrokset. Ulkolämpötila oli noin 13 astetta.

Veljieni tapaamisten jälkeen nukuimme jälleen äidin kanssa, kunnes Merde lähti viemään minut junalle Ylivieskaan. En saanut paikkalippua, joten jouduin ostamaan lipun junasta. Mahduin hyvin sekaan sentään.

Kotiin tultuani kävin katsastamassa pihakukat ja jututin naapuria ennen kuin menin edes sisään. Päätin lähteä uimaan, sillä kotiutuminen ottaa minulla aikaa reissun jälkeen.

Pyöräilin Hietasaareen ja tein kymmenen minuutin uimakierroksen uuden lahkeellisen uimapukuni keralla. Olipa onni, että sain juuri uudet uikkarit, sillä entiset oli kai mörkö syönyt. Niitä ei ollut missään.

Tosin löysin karkulaiset lipaston päältä uimasta tultuani - olin kuljettanut ne sinne varmaan puhellessani Anitan kanssa perjantaina. Pyyhekin siellä oli, mutta uimaan en sellaista muistanut ottaa. Huivi sai toimittaa pyyhkeen virkaa.

Kurvailin rantoja pitkin paluumatkalla kotiin ja bongasin pari tölkkiä. Sukat ja kengät piti riisua, sillä tölkit olivat hankalissa paikoissa kivikossa. Mutta mitäpä en tekisi tölkkien tähden! Extremeä se vain on.

Uikkarit kuivuvat narulla. Keitän yökahvit ja lueskelen, kunnes alkaa väsyttää.

Olen kiitollinen ja onnellinen: Jumala on ollut uskollinen minua ja perhettäni kohtaan. Hän on suojannut ja varjellut, johdattanut ja auttanut kaikki nämä vuodet. Varmaa on, ettei hän hylkää jatkossakaan.

Tämä olkoon sinunkin turvasi, arvoisa lukijani!