29.05.2012 - Elia rukoili rukoilemalla...

Otsikko Danilo Vallan Kirjasta tälle päivälle, Jaak 5:17. Aurinkoinen, pohjoistuulen hyytämä päivä.

Touhupäivä tänään, vaikka olen yrittänyt tosissani ottaa rennosti. Heräsin jo kuuden jälkeen "ottamaan rennosti", sillä eilisen iltauinnin jälkeen väsähdin hyvissä ajoin ennen puoliyötä.

Aamupäivän rentoilu onnistui aika mukiinmenevästi. Naapuri tuli lainaamaan hyllystäni kirjoja sairaalakeikkaansa varten. Olin aikonut tiskata ennen sitä, mutta en ehtinyt virkkaamiseltani, vai mitä lienen touhunnut.

Lähdin yhdentoista maissa kirjastoon ja sieltä uimaan. Onneksi pukeuduin kunnolla, sillä tuuli oli törkeän kylmä.

Räpiköin vajaa kymmenen minuuttia, sillä eilen olin hiukan liian kauan vedessä. Jouduin nukkumaan parit pökät ylläni, sillä en ehtinyt lämmetä ennen nukahtamista riittävästi.

Terhi poikkesi kahden maissa. On todella upeaa, että tytär asuu samassa kaupungissa! En ole tunkenut uteliasta kuonoani heidän kotiinsa, sillä arvelen, että nuoripari haluaa itse laittaa rauhassa kotiaan. Ei siellä äitiä/anoppia kaivata, kun tavarat vasta etsivät paikkojaan.

Yritän paneutua tyttären ja poikiemme asemaan. Pyrin toteuttamaan Henry Nouwenin neuvoa ystävälleen:
"Älä menetä yöuniasi ja ruokahaluasi lapsesi takia. Elä omaa elämääsi!"

Kipaisin Arin luo puoli neljältä. Ari odotti sopimuksen mukaan tuolissaan ja rymistelimme alakertaan ja suoraan takapihalle. Ei meidän kylmä tullut, vaikka tuuli osasi tulla talojen ympäröimälle pihallekin. Loppuajan olimme seinän vieressä, johon ei tuullut ollenkaan. Aurinko paistoi lämpimästi.

Kuuntelimme Raamattua pari tuntia. Ari ei halunnut kuunnella muuta, vaikka minä yritin viekoitella häntä kuuntelmaan romaania. Naiset ovat tällaisia! Onneksi Ari piti pintansa ja minä toteutin hänen tahtonsa.

Paluumatkalla vein postiin laihdutuspaketin n:o 2, joka tuli monista peruutuksista huolimatta. Amerikasta asti vissiin. Mutta takaisin se lähti samaa tietä, mitä tulikin.

Moni on tullut jymäytetyksi noiden nettitilausten kautta, ja sillä lohdutan itseäni. Onneksi en itse menettänyt rahaa, mutta pankkikortti menee vaihtoon. Monella on hurahtanut tililtä satasia tuosta vaan.

Jospa tuotteesta olisi ollut edes hyötyä, mutta katin kontit!

Innostuin siivoamaan. Minulla on tätä nykyä jatkuva siivousbuumi päällä - tai aikomus ainakin. Pyyhin osan keittiön kaapeista. Mielessäni olivat kylläkin vaatekomerot, mutta näköjään en voi siivota niitä ennen kuin keittiöpuoli on kunnossa! Pakko kai alistua oman sisäisen siivoojansa edessä.

Sitä paitsi ei haittaa, vaikka keittiökaapit tulevat järjestykseen, jälleen kerran. Kuka ihme ne sekoittaa ja kaatelee ryynejä hyllyille?

Kävin saunassa, on nukkumaan menon aika. Virsi 556 olkoon iltavirtemme, arvoisa lukijani!

1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.

2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat.

3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.

4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.

Johan Olof Wallin 1814. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984.