Kategoriat: Ajankohtaista

Rakas meri.

Viileä yö, mutta aamu aurinkoinen. Ihana sää! Otsikko Dan 6:10 Danilo Vallan kirjasta otettuna.

"Kun jotain kauheaa tapahtuu ihmiselle,
joka ei usko,
hänkään ei voi muuta
kuin rukoilla Jumalaa."
-Danilo Valla

Onneksi Jumala on antanut minulle uskon Jeesukseen, sillä omat evääni ovat loppuneet jo ensimmäisten ikävuosieni jälkeen. Ja varmasti siihenkin asti esirukoukset ovat kannatelleet elämääni.

Tänä aamuna olen tyytyväinen ja kiitollinen! Nukuin kahdeksan tuntia uudessa sängyssäni. Illalla Lade ja Pilvikki toivat sen minulle. Alunperin se on ollut miniäni neitovuode, mutta nyt se on minun omaisuuttani.

Terhin kanssa raahasimme sohva n:o 3:n keskelle keittiön lattiaa, kun se ei mahtunut muualle. Aamulla retuutin sen mahdollisimman lähelle ulko-ovea valmiiksi SPR:n pojille, jotka olivat tulossa sitä hakemaan. Sohva täytti koko kulkutien, niin että hädin tuskin pääsin takaisin keittiöön eteisestä.

Kun ovikello soi, sama tunkeminen ovea avaamaan; suuni oli leipää täynnä, sillä olin vasta aamupalalla. Viisomalla huidoin pojille, mitä piti sanomani.

Se hyvä puoli ahtaista oloista on, että kun ne ovat ohi, on sitäkin onnellisempi väljyydestä. Sama koskee kaikenlaista ahtautta: tilan ahtautta, hengellistä ja sisäistä tungosta.

Eilen en ehtinyt mereen ollenkaan, mutta otin vahingon takaisin tänä aamuna. Uiskentelin seitsemisen minuuttia; katson ajan pukuhuoneen kellosta. Kiitin Jumalaa joka sekunnista, sillä meri oli tyyni ja ihana. Lokki hautoi munia pesässään uimapaikan rannassa kaikessa rauhassa. Ne eivät pelkää ihmisiä, mikä on valitettavaakin.

Arin kanssa kuuntelimme eilen jännittävää teosta, Lagerlöfin vuoden 1909 kirjaa Suotorpan tyttö. Se on meistä molemmista oikein hyvä tarina, ja jatkamme sen kuuntelua tänään. Olimme yli kaksi tuntia sairaalaan alakerrassa.

Tunnin verran olimme ulkona. Sairaalarakennusten välissä on sisäpiha, jonne ei pääse tuuli. Siellä ei ollut ketään muita. Puut varjostavat, mutta olimme auringossa; Ari selkä aurinkoon päin, minä kasvot aurinkoon. Ari ei ole yskinyt pariin päivään, kun hänelle on pyynnöstäni alettu antaa antihistamiinia. Sitä hän tarvitsee joka kevät.

Yhdeltä Ikäkeskuksessa, sairaalan kerhohuoneessa, minulla on hengellisten laulujen hetki. Otan kitaran pyöränsarveen ja lähden ajelemaan. Haen Arin mukaani. Sen jälkeen, toivottavasti, voimme olla ulkona tai ainakin aulassa ja kuunnella kirjan loppuun.

Terhi kävi jo taas luonani, kun oli asioillaan. Söimme salaattilounaan ja rukoilimme ja juttelimme. On suuri ilo, että olen saanut hänet lähelleni. He käyvät myös Arin luona Tatun kanssa illalla.

"Jos hän ajattelisi vain itseään ja palauttaisi luokseen Henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki elävät olennot hetkessä menehtyisivät, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen." -Job 34:14s.

Siinäpä kiitoksen aihetta, arvoisa lukijani, meille tänään: olemme Jumalan rakkauden kohteita, sinä ja minä!

Narsissi n:o 6. Tästä tuli pienehkö peitto jollekin pienelle. Niitä odotellessa ehdin varmaan virkata ison kasan!