Kategoriat: Ajankohtaista

Margareetat ovat kauniita ja kestäviä. Entisen kotimme portailta tämä kuva.

Pilvinen, koleahko sää. Otsikko Joos 23:8, Danilo Vallan Vuosikirjan päivän tekstejä.

Mielialani on tänään parempi! Siihen on montakin syytä:
- bongasin monta pulloa ja tölkkiä aamulla
- Arin jalkaterä oli parin tunnin istumisen jälkeen vähemmän turvoksissa kuin aiemmin
- hyvä saarna Luther-säätiöllä
- antoisia mietteitä ja kohtaamisia, jotka nostivat minua

Luin Mirjami Hietasen romaanin Hyvä tyttö, joka lienee hänen omaa tarinaansa. Isoveli-kirja kertoi samasta perheestä kuin tämäkin, joten siksi oletan niin.

Kirja on erittäin sopiva jokaiselle äidille ja naiselle, sillä kirjassa käsiteltiin muun muassa naisen suhdetta omaan äitiinsä ja tyttäreensä. Äiti-suhteeseen vaikutti merkittävästi kehitysvammainen isoveli, josta äiti huolehti niin, että keskimmäinen "kiltti tyttö" koki jäävänsä vaille äidin rakkautta.

Isoveli-kirja lienee jatkoa tälle, sillä se on uudempi, ja siinä äiti on jo kuollut, ja sisko ottaa kontaktia veljeensä. Syvällisiä kirjoja molemmat; viisaasti kirjoitettuja.

Markus Pöyryn saarna käsitteli päivän teemaa, eli yhteyttä uskovien välillä ja seurakunnassa, mutta kohokohtana mieleeni jäi totuus-aihe.

Totuus-sana muodostuu varhaisen heprean kielen kolmesta kirjaimesta:
- ensimmäinen kirjain niistä kuvaa härkää; toisin sanoen se viittaa uhriin
- toinen kuvaa verta, veren vuotamista
- kolmas viittaa ristiin

Totuus on siis yhtä kuin UHRI VERINEN RISTILLÄ.

Totuus-sanan kolmesta edellä mainitusta heprealaisesta kirjaimesta:
- ensimmäinen on aakkosten ensimmäinen kirjain,
- toinen aakkosten keskimmäinen,
- kolmas kirjain on aakkosten viimeinen kirja.

Jeesus sanoi itsestään: "Minä olen alfa ja omega, alku ja loppu!"
Jeesus sanoi tietysti myös olevansa Totuus.

Kun Pilatus kysyi Jeesukselta: "Mikä on totuus", hän ei jäänyt kuuntelemaan vastausta. Sehän seisoi hänen edessään! Kun Jeesus oli revittynä, hakattuna, runneltuna ristillä, Pilatus sanoi: "Katso ihmistä" sen sijaan, että hän olisi nähnyt Totuuden silmiensä edessä.

Noita ajatuksia selvitti Markus Pöyry, ja niitä sopii kuunnella netistä, jos haluaa varmistaa yksityiskohtia.

Tilaisuuden jälkeen kahvittelimme, ja sitten oli Kysy pastorilta -hetki. Yksi kysymys koski lahkolaisuutta. L-s ei ole lahko, koska se opettaa luterilaisen opetuksen ja käsikirjan mukaan: sitä samaa, mitä jo isovanhempamme ovat kirkossa oppineet ja kuulleet.

Luther-säätiö pitäytyy Raamatussa. Pääpaino on evankeliumin julistamisella, lauman ruokkimisella Sanan ja sakramenttien kautta. Siellä ei puhuta muusta kuin Jumalan Sanasta ja sen opetuksista.

Eilen pohdin Jumalan armoa. Näin ikään kuin näkynä, että Jumala on "tahallaan" tehnyt armon niin valtavaksi, ettei kukaan ihminen voi sitä tyhjäksi ammentaa. Vain Jumala näkee ja tietää jokaisen sydämen tilan. Meillä on monenlaisia opillisia korostuksia ja näkemyksiä. Olemme usein olevinamme mahdottoman viisaita. Kuitenkin armahdetuksi tulemisen tarve on meillä jokaisella suunnaton: olen rakastettu tällaisena!

Tärkeintä on saada olla Jeesuksen jalkojen juuressa, luottaa armoon. Saamme sanoa: Isä, tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Omat tekomme ja tunteemme vain estävät näkyvyytemme.

Meidän uskovien haasteena tulisi olla tavoittaa pelastumattomia ihmisiä eikä sättiä toisia uskovia. Vihollinen nauraa meille, kun olemme hyödyttömiä Jumalalle.

Siinäpä vähän sunnuntaisaarnaa itsellenikin.

Jokohan olisi Suvivirren aika? Virsi on 571:


1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.

Siunattua uutta viikkoa sinulle, arvoisa lukijani! Ole siunattu!

Tulilatvat ovat yksiä lempikukkiani. Nämä sain muinoin hoitolapsiltani päiväkodissa tai koulussa.