17.05.2012 - Herra auta!

Vaihdoin otsikon, koska edellinen teksti kuvineen liukesi jonnekin. Herran apu aina tarpeen.

Odotan, että saan pöytäkoneeni kuntoon, sillä hermoni ovat riekaleina tämän ipanakoneen kanssa. Se ei tottele minua, vaan tekee mitä lystää. Tallennan joka kappaleen jälkeen tekstin, sillä jos tämä häviää, en jaksa kirjoittaa enää mitään viikkoon.

Pöytäkoneen kuntoon saattamista voi aavistuksen auttaa se, että auttelen tyttären perhettä saamaan kotinsa asuttavaan kuntoon. Muuttoaputyö on ihan mukavaa hyvissä olosuhteissa.

Olin eilen kahteen otteeseen vävyni seurassa pesemässä heidän uuden kotinsa keittiökaappeja. Sain ne puhtaiksi. Maanantaina menen viimeistään uudestaan, jahka Terhikin pääsee Helsingistä asettumaan tänne Vaasaan. Hän oli töissä viimeisen päivän eilen ja siivoaa nyt opiskeluajan kotia Pasilassa.

On mukava jättää siisti koti taakse seuraaville ja vastaavasti puhdistaa uusi omaan käyttöön. Tosin tässäkin näkee erilaisia käytäntöjä ihmisistä riippuen. Jotkut eivät katso asiakseen siivota varsinkaan taakse jättämäänsä kotia.

Eilinen sää oli keväinen ja lämmin. Heräsin ennen kuutta ja pyöräilin auringon takaa-ajamana uimaan. Nyttemmin pysyttelen meressä neljä, viisi minuuttia. Se on minulle sopiva aika. Meri ja vesi on minun elementtini!

Pyöräilin letti suorana lähes 20 km eilisen aikana. Arin luona olin reilut pari tuntia. Hoitajat eivät olleet saaneet Aria pysymään tuolissa, vaan hän oli liukunut alas, niin että he joutuivat laittamaan hänet takaisin sänkyyn. He halusivat nähdä, miten homma hoituu minulta.

Selän takana oleva selkätyyny ei saa liukua takapuolen alle. Kaikki neljä olivat onneksi katsomassa, miten Arin saa tuoliin ja pysymään siinä. Ari sai riepottelua moneen otteeseen. Hän kesti sen ja naureskeli tyytyväisenä, kun olimme alakerrassa ja kuuntelimme kirjaa. Retuutin tippatelineen toisessa kädessäni, sillä oli ruuan tiputtamisen aika.

Eilisin vauhtipäivän jälkeen nukuin kuin tukki yhdeksän tuntia. Pyöräily on ihanaa: vapauden tunne! Herättyäni ajelin uimaan. Vähän satoi, mutta se ei haittaa minua. Vesi on kymmenasteista, jos mittariin on luottamista.

Yritän etsiä keinoja jaksaa. Yksi niistä on pitää kännykkää ja puhelinta kiinni silloin, kun en jaksa vastata siihen, niin etten ole jatkuvasti tavoitettavissa. Sekin väsyttää, jos tiedän, että kännykkä voi soida, vaikka se ei soisikaan.

Suosittelen kännykän sulkemista välillä, jos on uupunut. Ei liioin ole tarpeen soittaa jokaiselle, joka on yrittänyt tavoittaa minua. Jolla on asiaa, hän soittaa uudestaan. On pakko laittaa rajaa, jos aion pihistä hengissä jonkinlaisessa tolkussa.

Tänä iltana menen konserttiin. Mariellalla on liput hienoon juhlaan ja menen hänen kanssaan. Sitä ennen menen Arin luo ja vietämme aikaa yhdessä. Ari on tärkein ihmiseni ja hänen hyvin- tai pahoinvoimisensa on suoraan verrannollinen omaan terveyteeni.

Siunausta helatorstaihin, arvoisa lukijani. On Kristuksen taivaaseen astumisen juhlapäivä! Virsi 110 on helatorstain virsi:

1.
Polvistu eteen Herrasi
nyt lauma lunastettu.
Jo Isä Pojan korotti,
on Herra kirkastettu.
Hän jätti vaivat synnin maan,
hän astui taivaan kunniaan.
Nyt hallitsee hän siellä.

2.
On ympärillä istuimen
tuhannet laulamassa.
Soi kiitos iankaikkinen
joukossa valtavassa.
Ja "Pyhä, pyhä" kajahtaa.
Sen ihanuuden aavistaa
jo lauma lunastettu.

3.
Soi laulu: "Kiitos iäti,
Karitsa teurastettu,
on kautta pyhän veresi
laumasi lunastettu.
Aukaisit tiemme autuuteen.
Nyt arvollinen kiitokseen
vain sinä olet, Herra."

4.
Näin kaikuu kiitos pyhien
sinulle taivaassasi.
Myös meidän maassa vaivojen
suo laulaa kiitostasi.
Sait, Jeesus, kruunun, valtikan,
sait voiman, vallan, kunnian,
nyt puhut puolestamme.

5.
Nyt eteen Herran Kristuksen
me maahan langetkaamme
ja häntä kiittäin, rukoillen
jo täällä palvelkaamme!
Suo, Jeesus, meille pelastus,
suo usko, toivo, rakkaus,
vie riemuun meidät kerran.

Ruotsalainen 1826. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938.