17.04.2012 - Virvoittavien vetten ääreen Hän meidät johtaa!

Lumi- ja räntäsadetta koko päivä. Otsikko Psalmista 23.

Vesi on virvoittavaa! Olin aamuseitsemältä altaassa juoksemassa. Ja vielä illan päätteeksi kävimme äitini kanssa uimassa ja saunassa.

Äiti meni altaaseen, jossa sai vesihierontaa hartioille. Neuvoin, miten laitteen saa päälle. Hädin tuskin ehdin itse uima-altaaseen, kun äiti jo könysi pois omasta altaastaan: voin vain nauraa hänen hätäisyydelleen.

Sain äidin myös kokeilemaan juoksuvyötä. Näytti, että koko mummu lähtee lentoon, kun hän hypähteli vyön kanssa ja yritti pysyä pystyssä. Meitä nauratti niin, että olimme aivan voipuneita.

Lopuksi menin viileään altaaseen ja äiti porealtaaseen. Arvaa vaan, oliko äiti jo häipynyt suihkuun, ennen kuin minä tulin omastani pois! Hän seisoi suihkussa täyttä päätä, vaikka ei toisella hetkellä ollut tietävinään, mihin suuntaan pitäisi mennä, että pääsee paikkaan, jonne on on menossa.

Saimme iltavieraita. Äidin sisko miehineen on myös täällä Runnin kylpylässä huomiseen. He tulivat limsan ja keksien kanssa meille iltaa istumaan saunan jälkeen. Se oli aivan mukavaa.

Äiti osti uudet tossut, maksoivat vain kolme euroa. Entisiä ei löytynyt, jääneet kai kotiin. Huoneemme avain oli hukassa, mutta se löytyi minun jäljiltäni, mistä äiti oli onnellinen. Yritin tosin vierittää syyn hänen niskoilleen, mutta pääasia, että avain löytyi.

Pidin kirjaesittelyn yläkerran kirjastossa ennen saunaan menoamme. Paikalla oli alle kymmenen ihmistä. Meillä oli antoisa keskustelu kunkin elämäntilanteesta. Minulla on mielestäni kohtalaisen helppoa, kun kuuntelen muiden tarinoita.

Päivällä oli luento, jossa puhuttiin kolmenlaisesta terveydestä:
- fyysinen terveys
- henkinen terveys
- sosiaalinen terveys

Tulin siihen tulokseen, että Ari on aika terve ainakin tällä mittarilla mitattuna. Jos ihmisellä on terveitä suhteita läheisiin ihmisiin ja henkisiä voimia on riittävästi, fyysinen terveys on sittenkin vain kolmasosa kokonaisuudesta. Tämä ajatus antoi minulle voimia ja toivoa.

Nukuin päivällä hetken aikaa. Tuntui, että pitäisi mennä kuntosalille tai lenkille, kun en jaksanut mennä ryhmäkeskusteluun, mutta jäin vain makailemaan huoneeseemme. Se oli minulle suloiseksi levoksi: päänsärkyni parani ja oloni koheni.

Minun on vaikea erottaa, mikä on laiskuutta olossani, mikä taas todellista levon tarvetta. Joskus liikkeelle lähtö on hyväksi, toisinaan pitäisi ymmärtää levätä. Ehkä minun tapauksessani lepo on paikallaan aina, jos suinkin pysyn aloillani!

Illan virsi olkoon tänään 556. Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.

2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat.

3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.

4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.

Johan Olof Wallin 1814. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984.