16.04.2012 - Älkää olko mistään huolissanne!

Pilvistä, mukava sää

Ennen matkalle lähtöä olin kaikesta huolissani. Nyt sen sijaan en mistään, kun äitini kanssa huilaamme huoneessamme Runnin kylpylässä.

Aamuvarhain kiiruhdimme allasjumppaan. Puoli tuntia huhkimme altaassa parin muun ihmisen seurassa ohjaajan antaessa meille ohjeita. Sitten pääsimme aamiaiselle. Joki huljuu ruokasalin ikkunan takana vuolaasti virtaavana ja jäättömänä. Joen nimeä en nyt muista, eikä äiti liioin.

Seuraavaksi istuimme luennolla toisten omaishoitajien kanssa. Minä tosin lähdin huilaamaan, kun aihe ei koskenut minua ja väsytti.

Jälleen syömistä. Tunnin sauvakävelylenkki lepohetken jälkeen. Sukulaispariskunta saapui pariksi yöksi tänne myös ja heidän kanssaan vietimme aikaa ennen kuin menimme pitkästä aikaa ruokapöytään.

Pussukka- ja kirjakauppaa olen tehnyt ohessa ja hinannut pari pulloa automme takaloossiin ulkoilun yhteydessä.

Kävimme vielä uimassa illan tullen ja minä juoksin vedessä minkä ennätin. Istuimme saunassa hyvän tovin äidin kanssa ja nyt hihittelemme huoneessamme.

Tällä hetkellä äidin tossut ovat hukassa. Joka kerta, kun poistumme ulos, jotain on kateissa, mutta me vaan nauramme. Päivällä äiti totesi jollekin rouvalle, että hän näyttää olevan aika lailla holhottava.

Ei kai se ihme ole, vaikka pakka olisi äidillä sekaisin, kun isä vasta äsken kuoli. Muutos on suuri ja vaatii totutella uuteen tilanteeseen.
Sen takia onkin ihanaa olla nyt yhdessä täällä joitakin päiviä. Saamme vaihtelua molemmat.

Ryhmäkeskustelut ovat olleet mielenkiintoisia. Omaishoitajat eivät ole kevytkenkäistä porukkaa. Omaishoitajaksi ei ryhdy kukaan, jolla ei ole luonnetta siihen. Vastuu, huoli ja työ on sellaista, etteivät siihen kaikki kykene.

Siirryn Pappila-kirjan pariin. Voi hyvin, arvoisa lukijani ja nauti virren 338 sanoista!

1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.