11.04.2012 - On oleva yksi lauma ja yksi paimen!

Vesisadetta, pilvistä. Otsikko Joh 10:16.

Minä tein sen: siivosin vessan!

Aamusella kannoin vessan sisällön käytävään, poikkeuksena pytty, suihku ja lavuaari. Sitten vahvistin itseäni aamupalalla ja Raamatulla ja iskin kiinni työhön. Ilmastoräppänää en saanut irti, mutta vanupuikoilla lähtivät enimmät vaikut sen uurteista. Lattiakaivon siivous oli hedelmällistä puuhaa sekin.

Koska vauhti oli päällä, pesin kamarini ikkunan. Ompelin siihen verhon, toisin sanoen pitsin tummaan, kirjavaan pussilakanaan, ja laitoin sen ikkunaan. Pussilakana on palvellut jo kahtena kesänä pimennysverhona. Äitini oli heittämässä sitä taannoin roskiin, mutta minä huomasin sen potentiaalisen mahdollisuuden vilvoittaa kesähelteellä kotiani.

Aamu meni siivouksen ohessa puhelimessa. Tärkeitä ystävyys- ja sukulaisuuspuheluja. Soitin myös omaishoitajaliittoon.

Koska sää ei kirvoittanut lenkkeilymieltäni, hyppäsin autoon ja ajoin Arin luo. Arilla oli into päällä, joten menimme alakertaan istumaan pitkästä aikaa. Harrastimme perinteisiä asioitamme, jotka ovat kotoisen turvallisia.

Hoitelin Arin vuoteeseen parin tunnin päästä ja lähdin uimaan. Osuin onneksi sellaiseen väliin, ettei uimareita ollut paljon pukuhuoneessa. Vältän ruuhka-aikoja, jos mahdollista.

Illan olen pessyt pyykkiä: suihkuverhon pesin koneessa käsipesuohjelmalla kuten vessan matonkin. Nyt ne ovat kuivia ja takaisin paikoillaan.

Kirpparille poikkesin uimasta tullessani. Lähdin sieltä nukke kainalossani. Pakko ottaa, kun maksoi vain euron ja oli niin söpö.

Löysin myös raamit isäni valokuvalle. Pesin tiskiaineella raamien lasin molemmilta puolilta, kuivasin huolellisesti ja leikkasin kuvan sopivaksi. Kuva on nyt kehystettynä olohuoneen hyllystön päällä. Isä on kuvassa vapautuneen ja rennon oloinen.

Vielä on tehtävä jonkinasteinen iltajumppa, sillä en ole liikkunut tänään nimeksikään. Siivous tietysti kävi jumpasta, mutta jotain voisin vielä harrastaa. Jospa huomenna ei sataisi, niin lähtisin kävellen tai pyörällä uimaan ja myöhemmin Arin luo.

Te, arvoisat lukijani, olette osoittaneet iloa kirjoittamieni virsien sanoista. Joku sanoo veisaavansakin sen sitä lukiessaan. Tässäpä jälleen yksi mainio virsi. Sitä on laulettu liiankin kanssa, joten se tuntuu mielestäni aika kuluneelta, mutta sanat ovat hyvät:

1.
Kosketa minua, Henki,
kosketa, kirkkaus!
Anna elämälle
suunta ja tarkoitus.

2.
Kosketa, Jumalan Henki,
syvälle sydämeen.
Sinne paina hiljaa
luottamus Jeesukseen.

3.
Rohkaise minua, Henki,
murenna pelkoni.
Tässä maailmassa
osoita paikkani.

4.
Valaise, Jumalan Henki,
silmäni aukaise,
että voisin olla
ystävä toisille.

5.
Kosketa minua, Henki!
Herätä kiittämään,
sinun lähelläsi
armosta elämään.

Pia Perkiö. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986.