Kategoriat: Ajankohtaista

Eilen naapuritalon päädyssä krookukset loistivat.

Lumisadetta aamupäivän, mittari noin nollassa. Päivällä sää selkeni, mutta aika pilvistä. Illalla kova tuuli Otsikko Jobin kirjasta..

Reippailin aamulla neljä kilometriä Sepänkylän keskustaan kuntokurssille. Sulkeuduin perille päästyäni vessaan ja vaihdoin puvuston uusiksi. Entisen ripustin naulakkoon kuivumaan.

Lumisade ei estänyt minua leikkimästä Mummon muistipeliä: piilotin löytötölkin menomatkalla ja kaivoin sen mukaani palatessani. Yhden pullon tungin liikennevalojen kohdalla hihaani ja vein paluumatkalla kauppaan.

Venytystä, vanutusta, kuntosalia sekä keskustelutuokio ryhmän kanssa Tytselin johdolla. Mielenkiintoista. Kotitehtävääkin olen jo miettinyt: mikä on tilanteeni kahden vuoden päästä? Mitä sellaista on tapahtunut, mistä nyt vasta uumoilen? Jotain tuon tapaisia kysymyksiä saimme pohdittavaksemme.

Pinkaisin saunaan, kun pääsin kotiin. Sauna sattui olemaan vapaa ja minä hikinen, joten yhtälö oli mitä sopivin.

Puhelin on laulanut, kirjaa olen lukenut. Pussukkarivi on odottamassa vetoketjun ompelua. Teen työtä vaiheittain, se on kätevintä. Järjestin karkkipapereitani pyykkipoikien avulla ja henkisesti valmistaudun siivoukseen.

Nimittäin kylppärin seinät ja lattia vaivaavat minua. Suunnittelin pestä ne jouluksi, siis viime jouluksi. Jostain syystä en saa puhtia itseeni, mutta yritystä on siihen suuntaan. Lattian olen pessyt useinkin, mutta seiniä en.

Tiskatuksi sentään sain. Jälleen päätin pyhästi, että tiskaan joka kipon sitä mukaa kuin tiskiä tulee. Keksin keinon, jolla vältän tiskivuoren syntymistä: leikkasin maitopurkin halki ja laitoin aamumyslini siihen likoon. Napsittuani myslit poskeen heitän purkin roskiin.

Pääsiäisen aikana dieettini kärsi takapakin. Paino lisääntyi reilun kilon. Mutta en anna sen nujertaa itseäni. Runsas liikunta ei auta, jos syö enemmän kuin kuluttaa. Näin on allekirjoittaneen murheellisena myönnettävä itselleen tapahtuneen.

Lohduttaudun sillä, että en tupakoi enkä juopottele. Hyvät mahdollisuudet olisi kumpaankin: löysin puolikkaan tupakka-askin, jota Tero ihmetteli pöydälläni. Säästin sitä henkilölle, jonka tiedän kaivelevan tumppeja roskiksesta. Tapasin kyseisen miehen eilen ja pääsin askista eroon.

Kaljaakin on hallussani läjäpäin: yksi iso tölkki, jonka löysin. Enemmän minulle on mielihyvää tyhjästä tölkistä. Eilen löysin avaamattoman pullon, joka sekin on jemmassa. Joku oli myös "unohtanut" puolen litran komean oluttuopin kadulle. Siinä on karhu-leima. Sen myyn torilla kesällä! Tässä vain joitakin löytämiäni tuotteita.

Edellä mainitut nautintoaineet eivät siis ole minun paheitani, mutta ruoka on. Voisin syödä vaikka kokonaisen kinkun, hevosen tai lampaan. Tai pari limppua ja kilon juustoa. Makkarasta puhumattakaan. Mutta toivon, etten syö.

Salaatista tykkään oikein paljon, mutta sitä on oltava aina valmiina. Vihersalaatit ovat minun herkkuani, sillä tomaatit ja kurkut ovat kiellettyjen listalla.

Koska aion imuroida tällä viikolla, minun oli raivattava siivouskomeroni. Siellä oli monta kassia ja nyssykkää tyhjiä pulloja. Vein ne kauppaan, niin että saan kaivetuksi imurin esiin. Ennen viikonloppua kodin on oltava matkakunnossa, vaikkei se mihinkään matkustakaan.

Minä sen sijaan aion pongahtaa baanalle, jos Herra suo. Kerron siitä myöhemmin.

Nyt painelen vaakatasoon ennen kuin kellahdan väsymyksestä. Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja veisaa iltasi iloksi tai aamusi valoksi värssyt virrestä 525:

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Aamulla Mustasaaren kunnantalon seinustalla krookukset meinasivat upota lumen alle. Krookusten vierellä ei ole RUSAKKO, vaan kivi.