Kategoriat: Ajankohtaista

Toissa-aamun usvaa

-5 astetta kahdeksan maissa aamulla. Keväinen päivä, vaikkakin vähän pilvistä välillä. Otsikko Hepr 7:25

Aamukävely uimaan. Ihana hiljainen hetki.

Teron kanssa aamuhartaus, ennen kuin hän lähti morsiamensa kotiin hääaskartelemaan. Kävivät sairaalassa.

Omaa oleilua minulla. Haastetoivekonsertti Radio Vaasassa. Haastoin lastemme appivanhemmat mukaan, toivemusiikkinani Soi kunniaksi Luojan. Eräät heistä vastasivat haasteeseen ja tekivät jatkohaasteen laulutoiveineen. Tulin oikein iloiseksi. Lisäksi haastoin avioparit, jotka rakastavat toisiaan; siihenkin vastasi eräs pari.

Ruokailu Teron ja Karoliinan kanssa, yhteistä raamatunlukua ja juttelua.

Nuoret Tampereelle. Minä sairaalaan.

Arin kanssa pari tuntia istuskelua. Joku potilas huuteli hoitajaa käytävällä tasaisin väliajoin. Minua se vähän ahdisti, vaikka ei potilaalla mitään varsinaista hätää ollut. Olen vaan allerginen tällä hetkelle sairaalamaailmalle. Väsymys lisää oireita.

Paluumatkan tulin toista kautta kotiin kuin tavallisesti. Tein rahanarvoisia löytöjä tien vieriltä.

Illan olen lukenut ranskalaisen miehen kirjoittamaa lyhytromaania ja nauranut. Kirja on hauskasti kirjoitettu. Puhelimessa olen ollut muutamia kertoja illan aikana.

Huomenna on kuntokurssipäivä. Ehkä menen pyörällä tällä kertaa, sillä sää kai alkaa lämmetä.

1.
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

2.
Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

3.
Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi
ja hoidat sanallasi
ja joka päivä armahdat.

4.
Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja hyvyyttäsi riittää,
et, Herra, väsy auttamaan.

5.
Vaan tunnen murheissani:
taas, Herra, matkallani
pois kuljin tieltäsi.
On turva lapsellasi
vain laupeudessasi.
Näin sulje minut helmaasi.

Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.

Minua on lohduttanut erityisesti kaksi asiaa Markus Pöyryn eilisessä saarnassa:

Jumala kysyi Moosekselta, miksi tämä huutaa Punaisen meren äärellä hänelle, vaikka Raamatussa ei kerrota, että Mooses olisi sanonut mitään tai edes ajatellut. Mooseksen hätä kantautui kuitenkin Jumalan korviin, koska Pyhä Henki muuttaa huokauksemmekin hätähuudoksi Jumalan edessä.

On armollista, että minun ei tarvitse osata rukoilla: Pyhä Henki auttaa minun heikkoudessani.

Toinen rohkaiseva opetus koski pilvenpatsasta, joka siirtyi israelilaisten taakse; egyptiläisten ja israelilaisten väliin. Vanhassa Testamentissa ei puhuta Jumalan näkemisestä, koska Jumalaa ei voi kukaan nähdä tai kuolee. Mutta kun siellä puhutaan Jumalan kirkkaudesta, se tarkoittaa Jeesusta. Näin Markus kertoi.

Niinpä se oli Jeesus itse, joka tuli näiden kahden joukon väliin. Voin kuvitella itseni raahautumassa israelilaisten hännillä, viimeisillä voimillani. Minun ja vihamielisten egyptiläisten väliin asettui Jeesus. Vihollinen ei voinut eikä voi tulla minua vahingoittamaan, koska Jeesus seisoo välissä!

Armoa on se, että Jumala ei vaadi minun jaksamistani, osaamistani, hoksaamistani tai mitään tekemistäni. Hän on tehnyt kaiken ja tekee, että minä voin pelastua. Saan vain ottaa vastaan hänen tekonsa! Halleluja: tämä on armoa.

Näillä armon sanoilla rohkaisen sinuakin, arvoisa lukijani, ja kehotan vakaasti ja täydellä sydämellä luottamaan Jeesukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään. Hän kärsi ristinkuoleman puolestamme häpeästä välittämättä.