07.04.2012 - Jeesus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!

Aamun uintireissulla -10 astetta. Kirkas aurinkoinen päivä. Kylmä tuuli.

Minä nukuin illalla, kun Tero tuli kotiin, ja Tero nukkui aamulla, kun minä hiivin uimaan. Sää oli virkistävä: kymmenen astetta pakkasta ja pikkuisen viimaa lisäksi. Uimavesi vasta virkistikin. Olen tullut riippuvaiseksi kylmässä vedessä uimisesta, enkä ole siitä yhtään pahoillani. Se on pelkästään terveellinen riippuvuus.

Luimme ensimmäisen Pietarin kirjeen Teron kanssa läpi aamupäivällä. Tämä pahnamme pohjimmainen ehti elää kanssani pisimpään kahdestaan, kun toiset lapset olivat jo lähteneet maailmalle. Kuukauden päästä Tero on naimisissa oleva mies, ja Arin kanssa saamme toisen miniän. Mukavaa!

Arin kuume meni kahden antibioottiannoksen jälkeen tiehensä. Kun olin päivällä hänen luonaan, hän voi paremmin kuin pitkään aikaan! Ihmemies. Ja Jumala on tämän ihmeen tekijä.

Jotain oli kuitenkin Arilla pielessä. Salapoliisityöni tulokseni selvisi, että Arin vasen jalka oli painanut alustaa niin, että iho punoitti, kun veri ei ollut päässyt kiertämään. Myös varpaat siinä jalassa olivat ihmeellisen kirjavat ja nivelen kohdilta melkein mustat.

Hieroin Arin jalkoja, soitin hoitajan paikalle. Rasvasin Arin jalat, laitoin ne koholle. Hoitaja ihmetteli myöhemmin käydessään, mikä Arin jalan alla on. Sehän oli itse tekemäni pahvinen lasta: puolet Arin vieraskirjan takasivusta, jonka teippasin jalkaa ja varpaita tukemaan. Arista se tuntui hyvälle.

Olin sangen kiitollinen Arin pirteästä voinnista! Niin Arikin. Kyselin, mitä hän haluaa kuunnella tai katsoa mahdollisesti tv:stä. Raamattua, ei muuta. Aria nauratti, kun sanoin, että hänelle vain paras on kyllin hyvää. Eihän Raamattua mikään voita.

Niin me kuuntelimme sitä jälleen, ja Ari naureskeli sopivissa kohdissa. Tiedän kohdat etukäteen, sillä niin usein olen kuunnellut hänen kanssaan Uuden Testamentin läpi. Ari vielä useammin.

Olin ensi kertaa tänä keväänä pyörällä matkassa, kun kävin sairaalassa ja paluumatkalla kaupassa. Oli kylmää kyytiä verrattuna kävelemiseen. Taidan jatkaa kävelemistä toistaiseksi.

Illan mittaan saunasin, pesin pyykkiä ja kävin reippaalla lenkillä. Palautin kirjaston kirjan ja bongailin pulloja. Saalis oli heikko, mutta ei tulokseton.

Olen ahminut viimeisenä parina iltana aivan liikaa, mutta en ole jaksanut välittää siitä.

Tänään pääni on ollut kipeä. Arin kuume oli tuskastuttava juttu minulle. Tein hautajaisia mielessäni aikomattani. Nukuin yöni kuitenkin kuin tukki.

Luen Pappilan kolmatta osaa. Tuo sarja on suloisen turvallinen, rauhoittava ja kotoinen. Siitä seuraavan laulun sanat, jotka on sanoittanut kristityksi kääntynyt orjakauppias John Newton:

"On armo suuri, ihmeinen.
Se muutti sydämen.
Mä kuuro, sokea sain ihmeen kokea.
Nyt kuulla, nähdä voin.

"Tää armo poisti tuomion,
toi rauhan tuntohon.
Sen hetken muistan ain, kun Herran armon sain.
Nyt siihen luotan vain.

"Kun vaarat vaanii tiellä maan,
saan käydä suojassaan.
Tää armo varjelee ja tieni valaisee,
kun kuljen taivaaseen.

"On siellä juhla voittajain
ja päivä kestää ain.
Kun vuosituhannen soi laulu pyhien,
se alkusoitto vain."

Tuota pyhien laulua taivaassa oli muuan nainen päässyt juuri kurkistamaan. Soitin ystävälleni Fridalle, ja hän kertoi, että hänen tuttavansa oli kokenut yhtäkkisesti valtavaa iloa ja kiitollisuutta Pyhässä Hengessä: hän oli itkenyt ja ylistänyt Jumalaa. Samalla hän oli ikään kuin nähnyt taivaan ja sen riemun, mikä siellä on Jumalan pyhillä.

Kohtapuoliin naiselle oli soitettu, että hänen uskova ystävänsä oli kuollut juuri. Silloin tuo ihminen ymmärsi: hän sai kurkistaa taivaan juhliin, jonne kuollut ystävä oli päässyt pääsiäiseksi mukaan juhlimaan!

Tämä herättäköön meissä jokaiselle pääsiäisriemun: Jeesus Kristus on totisesti ylösnoussut ja mennyt edeltä taivaaseen. Sinne mekin olemme matkalla, kun kuljemme häntä seuraten. Parhaat päivät ovat edessämme, arvoisa lukijani!